23.10.2018 10.59 Hovioikeus ei tutkinut tuomiovirhekantelua asian lepäämään jättämistä koskevassa asiassa

Kantelijan mukaan käräjäoikeuden päätös loukkasi kantelijan perustuslain 21 §:n mukaista oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oli siten lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavissa oleva päätös, josta oli mahdollista kannella. Kyseessä oli oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukainen oikeudenkäyntivirhe, koska käräjäoikeuden päätös oli virheellinen. Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 4 §:n mukaiset edellytykset asian lepäämään jättämiselle eivät olleet täyttyneet. Hovioikeus totesi muun muassa, että asian lepäämään jättämistä koskevassa ratkaisussa on kysymys asioiden tarkoituksenmukaisesta käsittelyjärjestyksestä ja siten sellaisesta tuomioistuimen muodolliseen prosessinjohtoon kuuluvasta menettelyllisestä ratkaisusta, joka ei päätöksessä todetun oikeuskäytännön valossa saavuta lain- ja oikeusvoimaa. Tutkittavana oleva kannevaatimus oli laadultaan sellainen, että asian jättämisestä lepäämään ei aiheudu lopullista oikeushyvien loukkausta, jonka vaaran vuoksi kantelu olisi tutkittava. Kantelija on kantajana molemmissa käräjäoikeudessa vireillä olevissa asioissa, jolloin kantelijalla on asioiden käsittelyn suhteen käytössään oikeussuojakeinoja, kuten esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 19 luvussa säädelty asian kiireelliseksi määrääminen. Ratkaisu asian lepäämään jättämisestä ei myöskään sido käräjäoikeutta siten, ettei asiaa olisi mahdollista arvioida uudelleen esimerkiksi olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Hovioikeus katsoi, että kantelun kohteena olevassa ratkaisussa ei ollut kysymys sellaisesta lainvoimaiseen tuomioon rinnastettavasta lopullisesta ratkaisusta, joka voitaisiin kantelusta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 1 §:n nojalla poistaa. Kantelu oli siten jätettävä tutkimatta. Kysymys myös oikeudenkäyntikuluista. (Vailla lainvoimaa 23.10.2018)