12.2.2018 12.05 Hovioikeus katsoi vesivahingon vahingonkorvausvaatimuksen vanhentuneen eikä myöskään sovitellut kanneaikaa koskevaa sopimusehtoa

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2017:3 mukaan vanhentumislain 10 §:n mukainen velan vanhentumisen katkaiseva muistutus on mahdollista tehdä, vaikka vahingonkorvausvastuun edellytyksiin liittyisi epäselvyyksiä. Valittajat vetosivat siihen, että he olivat pitäneet vastaajan ajan tasalla vaurioiden laajuutta tutkittaessa ja että vastaajalle oli ilmoitettu havaituista virheistä. Asiassa oli kuitenkin riidatonta, että yksilöidyt vaatimukset asiassa oli esitetty vasta kanteessa 3.5.2013. Näin ollen korvausvelan vanhentumista ei ollut katkaistu vanhentumislain 10 §:n edellyttämällä tavalla. Osapuolten välisen monikantasopimuksen kohdan 18.2 mukaan kaikki sopimusta koskevat vaateet on esitettävä tuomioistuimelle viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sopimuksen päättymisestä tai vaateiden on katsottava rauenneen. Valittajat vaativat ensisijaisesti, että monikantasopimuksen kohdan 18.2 ehto jätetään kokonaan huomiotta. Hovioikeus katsoi, että käsillä olevassa tilanteessa tai osapuolten välistä sopimusta kokonaisuutena arvioitaessa ei ilmennyt seikkoja, jotka puoltaisivat väitettä, että kanneaikaa koskeva ehto olisi oikeustoimilain 36 §:ssä tai kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuton ja siksi jätettävä kokonaan huomiotta. Kanteen nostamisen alkamisajan sovitteleminen valittajien vaatimalla tavalla johtaisi siihen, että kanteen nostamisen prosessuaalinen määräaika olisi pitempi kuin sen tarkoittaman vahingonkorvausvaatimuksen lakiin perustuva materiaalinen vanhentumistaika, mitä ei voitu pitää perusteltuna. (Vailla lainvoimaa 12.2.2018)