17.1.2018 13.10 Hovioikeus mittasi laittoman uhkauksen, viiden pahoinpitelyn, vapaudenriiston ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisen rangaistusta – asiassa oli huomioitava myös Istanbulin sopimus

A:n syyksi oli käräjäoikeudessa luettu laiton uhkaus, viisi pahoinpitelyä, vapaudenriisto ja oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen. A ei ollut siten edesauttanut rikostensa selvittämistä niin, että sillä olisi merkitystä rangaistusharkinnassa. Ankarimmin rangaistavina tekoina oli pidettävä kohdan 6 pahoinpitelyä ja kohdan 9 oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamista. Ottaen huomioon rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavat, asiassa selostetut säännökset sekä lain tasoisena voimaan saatettu Istanbulin sopimus rangaistus oli määrättävä ankarammaksi kuin jos asianomistaja olisi niin sanottu ulkopuolinen henkilö, vaikka rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 5 kohdan koventamisperuste ei sellaisenaan asiaan soveltunut. Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsemaa 1 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistusta oli tekojen vakavuus ja vaarallisuus sekä rikoksista ilmenevä tekijän syyllisyys huomioon ottaen pidettävä oikeudenmukaisena seurauksena. Punnitessaan ehdollista rangaistusta vastaan ja puolesta puhuvia seikkoja hovioikeus katsoi, että suurempi painoarvo oli annettava ehdollisen rangaistuksen puolesta puhuville seikoille, jotka osoittivat A:n halua ja tarvetta päästä eroon rikoksiin liittyneistä päihteistä ja päihteiden synnyttämästä väkivallasta. Tämän vuoksi A:lle tuomittava rangaistus voitiin rikosten vakavuudesta huolimatta määrätä ehdolliseksi. Ehdollista vankeusrangaistusta oli kuitenkin yksinään pidettävä riittämättömänä seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista. Sen vuoksi oli perusteltua tuomita A ehdollisen vankeusrangaistuksen ohessa yhdyskuntapalveluun, johon hän oli antanut suostumuksensa ja josta hänellä oli yhdyskuntapalveluselvityksen mukaan edellytykset suoriutua. Oikeudenmukainen oheisseuraamus oli 90 tuntia yhdyskuntapalvelua. (Vailla lainvoimaa 17.1.2018)