teleala - internet

Säädösperusta:	Henkilötietolain mukainen päätös
Antopäivä:	10.2.2014
Diaarinumero:	2186/44/2013

ASIA
Tietosuojavaltuutetun toimisto toteutti kesän 2013 aikana mainosrahoitteisia palveluita koskevan tarkastuksen pyytämällä suomalaisilta teleoperaattoreilta selvitystä niiden tarjoamien matkapuhelin- ja internetliittymien mahdollisesta mainosrahoitteisuudesta.

Selvityspyyntöihin annettujen vastausten perusteella tietosuojavaltuutettu on laatinut oheisen kannanoton, joka annettiin tiedoksi tarkastuksen kohteille ja mm. kilpailu- ja kuluttajavirastolle.

Kuluttajavirasto on vuonna 2009 ottanut kantaa mainosrahoitteisiin matkapuhelinliittymiin ja katsonut tietyt näissä esiintyneet käytännöt lainvastaisiksi. Tässä yhteydessä se on mm. todennut kuluttajansuojalain kohtuuttomien sopimusehtojen kielto huomioiden peruslähtökohdaksi, ettei erilaisten palveluiden tai tuotteiden saamisen edellytyksenä saa olla se, että kuluttaja velvoitetaan markkinoinnin vastaanottamiseen. Tämä perustuu vastaanottajan oikeuteen olla vastaanottamatta markkinointiviestejä. Sen sijaan peruslähtökohtana tulisi olla kuluttajan valinnanvapauden turvaaminen. Markkinoinnin vastaanottamista ei tule pääsääntöisesti sitoa palveluiden saamisen edellytykseksi. Tietyissä tilanteissa ilmaisten tai halvempien palveluiden saamiseksi tästä lähtökohdasta voitaisiin kuitenkin luopua. Välttämättömyyspalveluita kuten puhelin- ja laajakaistaliittymiä tulee siitä huolimatta aina olla tarjolla ilman ehtoa markkinoinnin vastaanottamisesta.

Kuluttajavirasto on tästä johtuen mm. edellyttänyt, että mainosrahoitteisia liittymiä tarjoava teleyritys tarjoaa myös sellaisia liittymiä, joiden ehdot eivät sisällä velvollisuutta markkinoinnin vastaanottamiseen. Se on myös edellyttänyt, että mainosrahoitteisia liittymiä tarjoava yritys varmistaa toiminnassaan, että kuluttajalle annetaan ennen suostumuksen pyytämistä tietoa siitä, minkälaisia markkinointiviestit ovat ja kuinka usein niitä lähetetään.

TIETOSUOJAVALTUUTETUN KANNANOTTO
Kuluttajavirasto (nyt Kilpailu- ja kuluttajavirasto) on myös viitannut henkilötietolaista (523/1999) ja sähköisen viestinnän tietosuojalaista (516/2004) johtuviin velvoitteisiin, jotka mainosrahoitteisia liittymiä tarjoavan yrityksen tulee huomioida toiminnassaan. Koska toimivaltaan kuuluu osaltaan antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa ohjausta ja mm. valvoa sähköisen viestinnän tietosuojalain 7 lukuun kuuluvien suoramarkkinointia koskevien säännösten noudattamista, tietosuojavaltuutettu katsoi tarpeelliseksi antaa nyt käsiteltyjä viestintäpalveluita koskevan kannanoton, jonka mukaan mainosrahoitteisia matkapuhelin- ja internetliittymiä tarjoavan teleoperaattorin tulee huomioida toiminnassaan seuraavat seikat.*

Rekisterinpitäjyydestä
Henkilötietojen käsittelyyn asiakassuhteessa sovelletaan henkilötietolakia. Kun esim. teleoperaattori kerää asiakkaidensa yhteystietoja omaa tai yhteistyökumppaneidensa markkinointia varten, se on näitä tietoja kerätessään ja käsitellessään rekisterinpitäjä ja samalla siis vastuussa henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuudesta. Tällöin tietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia. Sähköiseen suoramarkkinointiin sovelletaan myös sähköisen viestinnän tietosuojalakia.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain ja henkilötietolain soveltamisesta, suostumuksesta sekä suostumuksen käytöstä sopimusehtona viestintäpalveluissa
Nyt käsitellyissä mainosrahoitteisissa liittymissä on tyypillisesti ollut kyse kuluttajiin esim. tekstiviestillä tai sähköpostitse kohdistetusta sähköisestä suoramarkkinoinnista, jota säännellään sähköisen viestinnän tietosuojalaissa. Sähköisen viestinnän tietosuojalakia sovelletaan sen 3 §:n mukaan yleisissä viestintäverkoissa tarjottaviin verkkopalveluihin, viestintäpalveluihin, lisäarvopalveluihin ja palveluihin, joissa käsitellään palvelun käyttöä kuvaavia tietoja. Lakia sovelletaan myös suoramarkkinointiin yleisissä viestintäverkoissa. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia.

Sähköisessä suoramarkkinoinnissa on kyse viestinnästä. Siihen voidaan yhdistää viestintärauhan käsite ja mm. henkilön oikeus määrätä viestintävälineensä käytöstä. Viestintäpalveluiden käyttämistä ei-toivottuun suoramarkkinointiin onkin pidetty hallituksen esityksessä 2003/125 yhtenä yksityisyyden suojan piiriin kuuluvista ongelmista. Tästä johtuen nykyisen sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n mukaan luonnollisiin henkilöihin kohdistettu sähköinen suoramarkkinointi edellyttää näiltä henkilöiltä pääsääntöisesti aina ennakkosuostumusta. Näin on nähdäkseni kyse myös teleoperaattoreiden kerätessä asiakkaiden tietoja palveluun kytköksissä olevaa suoramarkkinointia varten, sillä lain 26 §:n 2 ja 3 momentissa olevat poikkeukset eivät näytä soveltuvan asiaan.

Kun viestintää kohdennetaan henkilötietojen avulla, on samalla kyse myös henkilötietojen käsittelystä. Tällöin voidaan soveltaa myös henkilötietolakia. Mm. sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:n mukaista suostumusta arvioidaan henkilötietolain 3 §:n 7 kohdan edellytysten mukaisesti (vrt. esim. direktiivi 2002/58/EY artikla 2). Ko. lainkohdan mukaan suostumuksella tarkoitetaan kaikenlaista vapaaehtoista, yksilöityä ja tietoista tahdonilmaisua, jolla rekisteröity hyväksyy henkilötietojensa käsittelyn. Käsiteltäessä henkilötietoja suoramarkkinointitarkoituksiin tämä merkitsee käytännössä sitä, että

• Suostumuksen tulee olla tietoinen. Asiakasta tulee informoida etukäteen ja selkeästi niistä tietojenkäsittelyn tarkoituksista, joihin hänen suostumustaan pyydetään. Riittävänä tiedottamisena ei voida lähtökohtaisesti pitää pelkkää rekisteriselosteen saatavilla pitoa, vaan suostumuksen kannalta olennaiset tiedot on selkeästi annettava suostumusta pyydettäessä. Henkilölle tulee mm. kertoa, millaista suoramarkkinointia häneen kohdistetaan, kenen toimesta ja missä laajuudessa. Henkilön riittävä informointi on lainmukaisen tietojenkäsittelyn edellytys eikä suostumusta voida pätevästi saada, ellei asiakkaalle ole annettu tarvittavia tietoja.

• Suostumus on yksipuolinen tahdonilmaisu, joka henkilöllä on myös aina oikeus peruuttaa. Tästä myös johtuu, ettei suostumuksen tulisi olla sopimusehto.

• Sähköiselle suoramarkkinoinnille annetun suostumuksen tulee olla yksilöity ja nimenomainen. Hallituksen esityksessä 2003/125 todetaan, että 26 §:ssä tarkoitetun suostumuksen tulee käydä ilmi yksiselitteisesti. Nimenomaisuus tarkoittaa tietosuojavaltuutetun käsityksen mukaan suostumuksen korostettua yksilöintivaatimusta ja pääsääntöistä tarvetta saada suostumus kirjallisesti. Koska rekisterinpitäjä on velvollinen osoittamaan suostumuksen, johon se mahdollisesti vetoaa, suostumus tulisi pyytää jälkeenpäin todennettavissa olevalla tavalla. Suostumuksen nimenomaisuuteen vaikuttaa myös henkilön riittävä ja yksilöity informointi tähän kohdistettavasta suoramarkkinoinnista. Esim. suoramarkkinointiin annettavaa suostumusta ei tulisi siis pyytää viittaamalla sopimussuhteen yleisiin ehtoihin. Suostumusta tulee pyytää erikseen. Jotta suostumus olisi yksiselitteinen ja aktiivinen tahdonilmaisu, henkilön tulee itse antaa se. Suostumusta ei siis voi antaa joku toinen henkilö asiakkaan puolesta, eikä suostumusta voi henkilötietolain 3 §:n tarkoittamalla tavalla antaa hiljaisesti. Suostumus ei voi olla esim. valmiiksi rastitettuna ruutuna kaavakkeessa, jolla sitä mahdollisesti pyydetään.

Kuluttajaviraston kannan mukaan matkapuhelin- ja internetliittymissä on kyse nk. välttämättömyyspalveluista, mikä tarkoittaa mm. sitä, että operaattorilla tulee olla tarjolla myös sellaisia liittymiä, jotka eivät edellytä henkilöä antamaan suostumustaan suoramarkkinoinnin vastaanottamiseen. Tästä johtuen henkilön tulisi voida jo liittymää tilatessaan olla suostumatta markkinointiin esim. ostamalla sellainen liittymä, johon mainosrahoitteisuus ei kuulu. Koska tässä tilanteessa on kyse juurikin kuluttajalle tarjottavasta välttämättömästä viestintäpalvelusta, tietosuojavaltuutettu pitää ongelmallisena tilanteita, joissa henkilön tulee ensin liittymää tilatessaan joka tapauksessa suostua suoramarkkinointiin, vaikka hän voisi heti liittymän tilattuaan peruuttaa suostumuksensa. Ottaen huomioon viestintäpalvelun välttämätön luonne, suostumuksen kytkemistä tällaisen palvelun sopimusehtoihin ei voida pitää asiallisesti perusteltuna tietojenkäsittelynä (vrt. henkilötietolain 6 §). Jos kyse on käytännöstä, jossa suostumusta edellytetään, vaikka se voidaan samantien peruuttaa, tällaista tietojenkäsittelyä ei voida pitää myöskään 9 §:n kannalta tarpeellisena.

Suostumusta sähköiseen suoramarkkinointiin voidaan kuitenkin pyytää erikseen esim. lisäarvonpalvelun tuottamiseksi.

Kielto-oikeudesta
Sen lisäksi, että rekisteröidyllä on oikeus peruuttaa antamansa suostumus, henkilötietolain 30 §:ssä ja sähköisen viestinnän tietosuojalain 26 §:ssä on säädetty henkilön oikeudesta kieltää tietojensa käsittely suoramarkkinointitarkoituksessa. Henkilötietolain 30 §:n mukaisesti ilmoitettu kielto on muotovapaa oikeustoimi, joka kuuluu rekisteröidyn tiedolliseen itsemääräämisoikeuteen. Tätä oikeutta ei voida rajoittaa sopimuksin.

Jos henkilö kieltää tietojensa käsittelyn suoramarkkinointiin, rekisterinpitäjän (kuten teleoperaattorin) tulee huomioida kielto ilman aiheetonta viivytystä. Kiellon huomioiminen voi tarkoittaa esim. palvelusopimuksen purkamista.

Suostumuksen perumisesta tai suoramarkkinointikiellon ilmoittamisesta ei tule erikseen aiheutua kustannuksia rekisteröidylle. Tällaisena kustannuksena ei voida kuitenkaan pitää kiellon ilmoittamisesta kirjeen tai puhelinsoiton avulla aiheutuvaa perusmaksua. Sopimusehtoja ja niiden vaikutusta esim. palvelusopimuksen purkamiseen tulee kuitenkin arvioida myös kuluttajansuojalain ja esim. sen sopimusehtoja koskevan sääntelyn kannalta. Näissä asioissa toimivaltainen viranomainen on kilpailu- ja kuluttajavirasto.

Muista velvollisuuksista
Rekisterinpitäjänä teleoperaattorin tulee huolehtia muistakin henkilötietolain alaan kuuluvista velvoitteista. Näihin velvoitteisiin kuuluu mm. tietojen laadusta huolehtiminen. Rekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, ettei virheellisiä, epätäydellisiä tai vanhentuneita henkilötietoja käsitellä esim. silloin, kun henkilöiden ilmoittamia tietoja käsitellään suoramarkkinoinnin kohdentamiseen. Lisäksi rekisterinpitäjän on henkilötietolain 29 §:n mukaisesti ilman aiheetonta viivytystä oma-aloitteisesti tai rekisteröidyn vaatimuksesta oikaistava, poistettava tai täydennettävä rekisterissä oleva, käsittelyn tarkoituksen kannalta virheellinen, tarpeeton, puutteellinen tai vanhentunut henkilötieto. Rekisterinpitäjän on myös estettävä tällaisen tiedon leviäminen, jos tieto voi vaarantaa rekisteröidyn yksityisyyden suojaa tai hänen oikeuksiaan.

Henkilötietolain 24 §:ssä ja 25 §:ssä säädetään rekisterinpitäjän informointivelvollisuudesta. 25 §:n mukaan suoramainoksessa, etämyynnissä ja muussa suoramarkkinoinnissa sekä markkina- ja mielipidetutkimuksen kyselyssä ja muussa näihin rinnastettavassa osoitteellisessa lähetyksessä (kuten sähköisessä suoramarkkinointiviestissä), jota varten henkilön nimi- ja yhteystiedot on hankittu henkilörekisteristä, on ilmoitettava tiedonhankinnassa käytetyn henkilörekisterin nimi, rekisterinpitäjä ja tämän yhteystiedot.

Sähköisen viestinnän tietosuojalain vaatimuksista
Mainosrahoitteisia palveluita tarjoavan on huomioitava myös sähköisen viestinnän tietosuojalain 7 luvun suoramarkkinointia koskevat säännökset ja ko. luvun 28 §:

Esim. lain 26 §:ssä säädettyyn suoramarkkinointiin tarkoitettu sähköpostiviesti, tekstiviesti, puheviesti, ääniviesti ja kuvaviesti on voitava sitä vastaanotettaessa selvästi ja yksiselitteisesti tunnistaa markkinoinniksi.

Sellaisen suoramarkkinointiin tarkoitetun sähköpostiviestin, tekstiviestin, puheviestin, ääniviestin ja kuvaviestin lähettäminen on kiellettyä:

1) jossa peitetään tai salataan sen lähettäjän henkilöllisyys, jonka puolesta viesti on lähetetty;

2) jossa ei ole voimassa olevaa osoitetta, johon vastaanottaja voi lähettää pyynnön siitä, että kyseinen viestintä lopetetaan;

3) jossa pyritään ohjaamaan vastaanottajat kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luvun säännösten vastaisille verkkosivustoille.

* Tässä kannanotossa ei oteta kantaa sellaisiin palveluihin, jotka toteutetaan kuluttajan toimeksiannosta ja jotka saattavat sisältää markkinointia.