• PDF

Ihmiskaupparikoksen kvalifiointiperusteet

1.3.2023, Maisteritutkielma

Tutkielmassa selvitetään lainopillista metodia hyödyntäen, millainen rikos täyttää törkeän ihmiskaupan tunnusmerkistön. Ihmiskaupasta säädetään rikoslain (39/1889) 25 luvun 3 §:ssä ja sen törkeästä tekomuodosta rikoslain 25 luvun 3 a §:ssä. Ihmiskauppa on törkeää silloin, kun rikos täyttää jonkin pykälässä mainitun kvalifiointiperusteen lisäksi vaatimuksen kokonaistörkeydestä.

Lähdeaineisto muodostuu lainsäädännöstä, Euroopan unionin säädöksistä, kansainvälisistä normeista, lainvalmisteluasiakirjoista, korkeimman oikeuden ennakkopäätöksistä sekä oikeuskirjallisuudesta. Lisäksi merkittävä osa tutkielman aineistosta koostuu käräjä- ja hovioikeuksista pyydetyistä tuomioista. Aineistoksi pyydettiin julkisilta osin kaikki 1.8.2004–25.2.2022 annetut tuomiot, joissa syyte/tuomio koski törkeää ihmiskauppaa. Tutkielmasta ilmenevien, tarkemmin määriteltyjen rajausten jälkeen tapausaineistoon sisältyy käräjä- ja hovioikeuksista toimitetuista julkisista tuomioista tai salaisten tuomioiden julkisista selosteista 30 kappaletta. Lisäksi hovioikeuksista pyydettiin aikaväliltä 1.1.2012–25.2.2022 annettuja tuomioita, joissa syyte/tuomio koski perusmuotoista ihmiskauppaa. Tuomioita sisältyy aineistoon 15 kappaletta. Myös korkeimman oikeuden kaikki ihmiskaupasta antamat ennakkopäätökset sisältyvät osaksi tapausaineistoa.

Kvalifiointiperusteiden soveltamista ja tulkintaa vaikeuttaa laissa avoimeksi jätettyjen käsitteiden osittainen päällekkäisyys muun muassa perusmuotoisen ihmiskaupan eri osatekijöiden kanssa. Esimerkiksi perustekomuodon mukaisen erehdyttämisen ja törkeäksi tekevän kavaluuden välillä on kyse vain aste-erosta. Tutkimusaineistoon sisältyy myös tapauksia, joissa rangaistusta vaadit-tiin vain ihmiskaupan perustekomuodosta, vaikka rikos olisi mahdollisesti voinut täyttää myös törkeän ihmiskaupan tunnusmerkistön. Pakkotyön tarkoituksessa tapahtuvasta ihmiskaupasta tehty keskeinen huomio on se, ettei kyseistä rikosta ole koskaan tuomittu törkeänä ihmiskauppana. Tapausaineiston perusteella käy ilmi, että myös työperäinen ihmiskauppa voi aiheuttaa kohteelleen erityisen tuntuvaa kärsimystä, joka kuitenkin oikeusprosessissa tunnistetaan korkeintaan osaksi pakkotyön määritelmää sen sijaan, että erityisen tuntuva kärsimys huomioitaisiin ankaroittamisperusteena. Myös lapsiin kohdistuneita ihmiskauppatekoja tuomitaan toisinaan perusmuotoisena ihmiskauppana tai jopa ihmiskaupan lähirikoksena, vaikka lähtökohtaisesti lapsiin kohdistuva ihmiskauppa on myös kansainvälisissä velvoitteissa tunnustettu hyvin vakavaksi rikokseksi ja lapset erityisen suojan tarpeessa oleviksi.

Rikoksen kokonaistörkeyttä lisäävinä seikkoina on tapausaineiston perusteella pidetty seksuaali-sen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen ihmiskaupan uhrin suurta asiakasmäärää, pitkää tekoaikaa, uhriin kohdistunutta väkivaltaa sekä menettelyä, jossa uhri itse jää pääosin osattomaksi ihmiskaupalla tienaamistaan rahoista. Tutkielmassa käsitellään lyhyesti myös törkeän ihmiskaupan näyttöongelmia. Ihmiskauppa on piilorikollisuutta, josta on vaikea saada näyttöä. Myös rangaistuskäytäntöön luodaan katsaus tutkielman lopuksi. Törkeästä ihmiskaupasta tuomittavaa normaalirangaistusta ei suoraviivaisesti voida tutkimusaineiston pohjalta havaita, koska tapaukset poikkeavat toisistaan huomattavasti.

Asiasanat
• Ihmiskauppa - Rikosoikeus