• PDF

Yrityskauppavalvonta oikeusvarmuuden periaatteen valossa: kilpailuviranomaisen otto-oikeus eli yrityskaupan jälki-ilmoitusvelvollisuus

3.4.2020, Maisteritutkielma

Kilpailuoikeuteen kohdistuu 2020-luvulle tultaessa merkittäviä haasteita. Digitalisaation myötä markkinoista on tullut nopeammin muuttuvia, ja etenkin markkinavoiman arvioiminen alustamarkkinoilla on osoittautunut haasteelliseksi. Nopeasti muuttuvat markkinat ovat haaste etenkin yrityskauppavalvonnalle, jossa yritysjärjestelyiden kilpailuvaikutuksia arvioidaan ennakollisesti. Yrityskauppavalvonta eroaa muusta kilpailuoikeudesta ennakkovalvonnan lisäksi myös tiukkojen käsittelymääräaikojensa vuoksi. Valvonta Euroopan unionissa (”EU”) on toteutettu kaksiportaisesti: Euroopan komissiolla on yksinomainen toimivalta unioninlaajuisten keskittymien tutkimiseen ja jäsenvaltioilla on Luxemburgia lukuun ottamatta kansallinen yrityskauppojen valvontajärjestelmä.

Kilpailuoikeuden pyrkiessä vastaamaan sen kohtaamiin uusiin haasteisiin lopputulos voi olla vaikeasti ennakoitavissa. Vuosien varrella varsin joustaviksi osoittautuneet kilpailunormit ovatkin herättäneet keskustelua siitä, tulkitaanko oikeusvarmuuden periaatetta johdonmukaisesti EU:n kilpailuoikeudessa muuhun EU-oikeuteen nähden. Oikeusvarmuuden periaate edellyttää oikeusjärjestykseltä ja viranomaistoiminnalta erityisesti ennakoitavuutta. Tämä on oikeuskirjallisuudessa yhdistetty oikeusvarmuuden muodolliseen ulottuvuuteen. Ennakoitavuuden lisäksi oikeusvarmuuden on katsottu edellyttävän myös päätösten hyväksyttävyyttä. Tätä on kutsuttu oikeusvarmuuden periaatteen aineelliseksi ulottuvuudeksi.

Tutkielmassa keskitytään vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen. Ensimmäinen kysymys tutkii sitä, missä määrin kilpailuoikeutta voidaan pitää koherenttina muun EU-oikeuden kanssa. Tutkielmassa tehtävä kilpailuoikeuden koherenssin tarkastelu kytkeytyy erityisesti oikeusvarmuuden periaatteen ja tehokkuusperiaatteen välisen jännitteen ympärille. Kummankin periaatteen käsitteet ovat monitulkintaisia, minkä vuoksi vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on väistämättä tietyssä määrin subjektiivinen. Tutkielmassa päädytään katsomaan, että kilpailuoikeus on mahdollista nähdä omana oikeudenalanaan, minkä vuoksi kilpailuoikeudessa periaatteille annettava painoarvo voi olla erilainen muuhun EU-oikeuteen nähden.

Toinen tutkimuskysymys tarkastelee, millaisia mahdollisia haasteita yrityskauppavalvontaan Euroopan unionissa liittyy oikeusvarmuuden periaatteen kannalta tällä hetkellä. Tutkielmassa pidetään oikeusvarmuuden kannalta haasteellisena etenkin yrityskauppailmoitusten käsittelyjen kestoon liittyviä epävarmuustekijöitä. Sekä komission että Suomen yrityskauppavalvonnassa ilmoitusten käsitteleminen on viime vuosina vienyt aiempaa enemmän aikaa, mikä on yritysten kannalta ongelmallista. Kotimaisen yrityskauppavalvonnan osalta oikeustilaa pidetään epäselvänä niiden tilanteiden osalta, joissa Kilpailu- ja kuluttajavirasto (”KKV”) ilmoittaa yrityskauppailmoituksen olevan olennaisesti puutteellinen. Tällaisissa tilanteissa kilpailulain (948/2011) 26 §:n 1 momentin mukainen käsittelymääräaika ei olekaan alkanut kulua. Tutkielmassa päädytään esittämään, että kilpailulakiin tulisi sisällyttää määräaika, jonka puitteissa KKV:n on arvioitava, onko sille toimitettu ilmoitus olennaisesti puutteellinen.

Kolmannessa tutkimuskysymyksessä arvioidaan tarvetta muuttaa Suomen yrityskauppavalvonnan soveltamisalaa. Tutkimuskohde on ajankohtainen, sillä työ- ja elinkeinoministeriön on määrä selvittää, olisiko yrityskauppavalvonnan säännöksiä syytä muuttaa. Tutkielmassa päädytään esittämään, että Suomen yrityskauppavalvonnan soveltamisalaa tulisi muuttaa. Tarpeelliseksi muutokseksi nähdään ensinnäkin jälki-ilmoitusvelvollisuuden sisällyttäminen yrityskauppavalvontasäännöksiin eli niin kutsutun otto-oikeuden antaminen KKV:lle. Sen nojalla KKV:n olisi mahdollista vaatia yrityskauppa ilmoitettavaksi myös sellaisissa tilanteissa, joissa yrityskauppavalvonnan pääsääntöiset liikevaihtorajat eivät ylity. Toisena yrityskauppavalvonnan soveltamisalaa koskevana muutoksena tutkielmassa esitetään, että Suomen yrityskauppavalvonnan nykyiset liikevaihtorajat tulisi yhdenmukaistaa muiden Pohjoismaiden kanssa. Tällöin myös Suomessa yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettua liikevaihtoa laskettaessa merkityksellistä olisi ainoastaan osapuolille kansallisesti kertynyt liikevaihto nykyisen maailmanlaajuisen liikevaihdon sijaan. Käytännössä tämä tarkoittaisi nykyisen 350 miljoonan euron liikevaihtorajan laskemista noin kolmannekseen.

Asiasanat
• Eurooppaoikeus - Kilpailu - Kilpailu- ja kuluttajavirasto - Yrityskauppa