• PDF

Ylikansallisen digitaalisen liiketoiminnan verotuksellisen presenssin määrittäminen – tarkastelussa etenkin digitaalisen kiinteän toimipaikan käsite

11.9.2019, Maisteritutkielma

Kiihtyvä globalisaatio ja digitalisaatio ovat syventäneet kuilua modernin digitaalisen liiketoiminnan ja kansainvälisen vero-oikeuden fundamentaalisten periaatteiden välillä syvemmäksi kuin koskaan aikaisemmin. 2010-luvun markkinat täyttyvät uudenlaisista teknisistä innovaatioista ja digitaalisista palvelukonsepteista, ja tänä päivänä, vuonna 2019, erilaisista alustatalouden palveluista, sosiaalisen median variaatioista ja verkkokaupoista on tullut meille arkipäivää. Samaan aikaan meitä puhututtavat automatisaatio ja tekoäly, jotka vähentävät ihmisvoiman tarvetta työssä ja helpottavat osaltaan yritysten toimimista kansainvälisellä pelikentällä. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että yhä suurempi osa ajastamme ja kulutuksestamme kohdistuu digitaalisiin palveluihin, samalla kun yhä suurempi osa yrityksistä digitalisoituu paitsi hyödyntäen teknologiaa tuotannossaan, myös tarjoamalla täysin digitaalisia hyödykkeitä.

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään taustat kansainvälisen verotuksen uudistamiseen tähtäävästä OECD:n ja G20-valtioiden BEPS-hankkeesta sekä Euroopan komission vuonna 2018 lanseeraamasta digiveropaketista, analysoiden näiden tarjoamia ratkaisumalleja ylikansallisen digitaalisen liiketoiminnan tuloverotusta koskien. Erityisenä painopisteenä tarkastellaan kiinteän toimipaikan konseptia ns. merkittävän digitaalisen tai taloudellisen presenssin näkökulmasta. Tutkielman lähteet koostuvat ensisijaisesti OECD:n raporteista sekä Euroopan komission ehdotuksista, mutta myös veroasiantuntijoiden artikkeleilla sekä liikemaailman kannanotoilla on tärkeä rooli erityisesti tutkielman analyysiosiossa.

Tutkielmassa pureudutaan BEPS-projektin 1. toimenpiteen perusteisiin ja analysoidaan kriittisesti paitsi digitaalisen liiketoiminnan verottamista koskevia muutosehdotuksia, myös niitä argumentteja, joille keskustelu etenkin Euroopan komission ehdotusten kohdalla on rakentunut. Loppupäätelminä voidaan todeta, että viimeaikaisen kehityksen valossa kansainvälinen regulaatio vaatii uudistusta, ja että globaali ratkaisumalli – mahdollisesti digitaalisen kiinteän toimipaikan konseptin avulla – on tähän suositeltava keino. Ratkaisumallien vaikutukset tulee kuitenkin analysoida huolella, ja siksi OECD:n vuonna 2020 ilmestyvän loppuraportin odottaminen on suositeltavaa alueellisten tai kansallisten ratkaisujen kiireellisen implementoinnin sijaan.

Asiasanat
• Digitalisaatio - Globalisaatio - Kansainvälinen verotus - Kiinteä toimipaikka - Tekoäly - Tulovero