Vireilletulo

Eduskunta on 9 päivänä joulukuuta 2003 lähettänyt sosiaali-. ja terveysvaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta ( HE 159/2003 vp).

Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina

• hallitusneuvos Pasi Koskinen , sosiaali- ja terveysministeriö
• hallitussihteeri Jaakko Hannula , sosiaali- ja terveysministeriö
• lainsäädäntöneuvos Marjut Jokela , oikeusministeriö
• toimitusjohtaja Heikki Pohja , Työttömyysvakuutusrahasto
• johtaja Kaarina Knuuti , Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK
• lakimies Kalle Räisänen , Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
• asiamies Tapio Kuikko , Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto
• asiamies Mikko Räsänen , Palvelutyönantajat ry
• työmarkkina-asiamies Merja Berglund , Suomen Yrittäjät

Esityksessä ehdotetaan tapaturmavakuutuslain, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain täydentämistä saatavan vanhentumista koskevilla säännöksillä, koska vuoden 2004 alusta voimaan tuleva velan vanhentumisesta annettu laki ei koske sosiaalivakuutusetuuksia eikä veroa, julkista maksua tai muuta rahasaamista, joka saadaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä.

Lakeihin lisättäisiin vakuutusmaksujen ja muiden maksujen määräämistä ja perimistä, liikaa maksettujen vakuutusmaksujen takaisinsaantia sekä aiheettomasti maksettujen korvausten takaisinperintää koskevat vanhentumissäännökset.

Vakuutuslaitoksen olisi määrättävä vakuutusmaksu maksettavaksi viimeistään viiden vuoden kuluessa maksun erääntymisestä tai maksun määräämiselle asetetusta määräajasta ja perittävä maksu viidessä vuodessa maksun määräämisestä. Näitä vanhentumisaikoja ei voitaisi katkaista. Vakuutuksenottajan aiheettomasti maksaman vakuutusmaksun palautus vanhentuisi kymmenessä vuodessa maksun maksamisesta. Aiheettomasti maksettu korvaus olisi perittävä takaisin kymmenessä vuodessa sen maksamisesta. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuisi viiden vuoden kuluessa päätöksen antamisesta. Nämä vanhentumisajat voitaisiin katkaista. Katkaisusta alkaisi uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Lisäksi säädettäisiin muiden tapaturmavakuutuslain mukaisten maksuvelvoitteiden määräämistä ja perintää koskevasta vanhentumisajasta.

Työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain mukaisen omavastuumaksun määrästä ei voisi antaa päätöstä sen jälkeen, kun viisi vuotta on kulunut maksun perimiselle asetetusta ajankohdasta.  Omavastuumaksun palautusta olisi haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun palautusta koskeva hakemus olisi voitu aikaisintaan tehdä. Palautettavaa omavastuumaksua koskeva saatava vanhentuisi viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu.

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaissa muutokset toteutettaisiin ottaen huomioon, että maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksu peritään maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen maksun yhteydessä.

Tapaturmavakuutuslakiin ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslakiin tehtäisiin lisäksi vuoden 2004 alusta voimaan tulevasta hallintolaista johtuvat muutokset. Hallintolaki saatettaisiin koskemaan yleislakina työtapaturma-asioiden käsittelyä yksityisissä vakuutuslaitoksissa ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Muutoksilla säädettäisiin vähäisiä poikkeuksia hallintolain säännöksiin. Poikkeukset koskisivat muun muassa velvoittavien päätösten tiedoksiantoa, virheen korjaamista ja alle 15-vuotiaan puhevallan käyttöä.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu, aikaisintaan kuitenkin 1 päivänä tammikuuta 2004.

Yleisperustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksien hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Vanhentumissäännökset

Hallituksen esityksessä tapaturmavakuutusta koskevia  lakeja sekä työttömyysetuuksien rahoituksesta  annettua lakia ehdotetaan täydennettäväksi vuoden 2004 alusta voimaan tulevan velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) johdosta. Vakuutuslaitoksen  olisi määrättävä vakuutusmaksu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa maksun erääntymisestä tai perittävä maksu viidessä vuodessa maksun määräämisestä. Näitä vanhentumisaikoja ei voitaisi katkaista. Aiheettomasti maksetun vakuutusmaksun palauttamiselle ja aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnälle säädettäisiin kymmenen vuoden vanhentumisaika. Nämä vanhentumisajat voitaisiin katkaista.

Velan vanhentumista koskevan uuden lain mukaan velan yleinen vanhentumisaika on kolme vuotta, joka alkaa kulua pääsääntöisesti siitä, kun velka erääntyy maksettavaksi. Yleinen vanhentumisaika lyhenee näin olennaisesti nykyisestä kymmenestä vuodesta. Velkojen yleisen vanhentumisajan lyhentämisellä on pyritty siihen, että velkasuhteet selvitetään kohtuullisessa ajassa ja edistetään huolellista perintätapaa. Uudistuksella on pyritty suojaamaan luottamusta vallitseviin olosuhteisiin, koska pitkään jatkuneen olotilan rikkomisella on useita kielteisiä vaikutuksia. Yllättävä maksuvelvollisuus pitkän ajan kuluttua voi olennaisesti heikentää perinnän kohteeksi joutuvan elinolosuhteita, koska perintään ei ole ollut mahdollisuutta varautua.

Valiokunta toteaa, että mainitut näkökohdat ovat varteenotettavia myös sosiaalivakuutuksessa, erityisesti velkomisen kohdistuessa yksityishenkilöön. Kymmenen vuoden vanhentumisaika on pitkä, erityisesti aiheettomasti maksetun korvauksen takaisinperinnän osalta. Valiokunta korostaa, että tapaturmavakuutuslain 53 g §:ssä säädetty mahdollisuus jättää liikaa maksettu korvaus kokonaan tai osittain perimättä kohtuusperusteilla on keskeinen harkittaessa pitkän ajan jälkeen takaisinperintään ryhtymistä.

Valiokunnan käsiteltävänä on samanaikaisesti esitys yksityisten alojen työeläkelainsäädännön täydentämisestä velan vanhentumista sekä takaisinperintää koskevien säännösten osalta (HE 154/2003 vp). Mainituissa laeissa vakuutusmaksujen maksuunpanolle säädettäisiin kymmenen vuoden vanhentumisaika. Valiokunta on mainitun esityksen yhteydessä pitänyt välttämättömänä, että maksuvelvollisuutta, vanhentumista sekä takaisinperintää koskevat säännökset otetaan uudelleen tarkasteltavaksi yksityisten alojen työeläkelakeja yhdistettäessä. Valiokunta pitää niin ikään tarpeellisena, että kyseisten säännösten uudistuksen yhteydessä myös tapaturmavakuutusta koskevat vanhentumis- ja takaisinperintäsäännökset otetaan uudelleen tarkasteluun, jotta sääntely sosiaalivakuutuksen osalta tapahtuisi yhtenäisin perustein,

Hallintolaista johtuvat muutokset

Tapaturmavakuutuslakiin ehdotetaan tehtäväksi muutoksia myös vuoden 2004 alusta voimaantulevan hallintolain vuoksi. Hallintolaista poikkeavasti ehdotetaan säädettäväksi esteellisyydestä, puhevallan käyttämisestä, päätöksessä olevan virheen korjaamisesta sekä päätöksen tiedoksiantotavasta. Valiokunta toteaa, että hallintolaista poikkeava erityissääntely on mainituilta osin perusteltua.

Eduskunnalle on samanaikaisesti nyt käsiteltävän esityksen kanssa annettu hallituksen esitys toimeentuloturvan muutoksenhakua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 155/2003 vp), jossa tapaturmavakuutuslain 53 c §:ää ehdotetaan muutettavaksi  siten,  että  tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätös annetaan tiedoksi  lähettämällä  se  kirjeellä  postitse. Hallintolain ja muutetun hallintolainkäyttölain 55 §:n voimaantulo aiheuttaisi velvollisuuden antaa päätökset asianosaiselle tiedoksi saanti­todistusta vastaan. Koska mainittuun esitykseen sisältyvät lainmuutokset niiden eduskuntakäsittelyyn tarvittavan ajan vuoksi tullaan saattamaan voimaan myöhemmin kuin 1.1.2004, valiokunta saamansa selvityksen perusteella ehdottaa, että tapaturmalautakunnan ja vakuutus­oikeuden päätöksen tiedoksi antamista koskeva muutos tehdään nyt käsiteltävänä olevan esityksen yhteydessä. Lainkohdasta ehdotetaan kuitenkin tarpeettomina poistettaviksi viittaukset hallintolainkäyttölakiin.

Tapaturmavakuutuslain 41 d §:ään on ehdotettu säännöstä, jonka mukaan vakuutuslaitoksen asiantuntijalääkärin tässä toimessaan antamaan arvioon ei sovelleta, mitä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädetään. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on sulkea pois asiantuntijalääkärin velvollisuus noudattaa lausunnossaan tiettyjä muotomääräyksiä. Valiokunta toteaa, ettei hallintolain voimaantulo aiheuta  muutosta  lääkärinlausuntojen muoto-määräyksiin. Valiokunnan käsityksen mukaan on perusteltua arvioida asiantuntijalääkäreiden asemaa nyt esitettyä laajemmin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että tapaturmavakuutuslain 41 d §:ään esitettyä terveydenhuollon ammattihenkilölain 23 §:n soveltamista koskevaa rajoitusta ei tässä yhteydessä toteuteta.

Yksityiskohtaiset perustelut

Valiokunta   ehdottaa   tapaturmavakuutuslain 41 d §:stä poistettavaksi ehdotetun terveydenhuollon ammattihenkilölain 23 §:n soveltamista eläkelaitoksen asiantuntijalääkäriin koskevan rajoituksen.

Valiokunta ehdottaa. että tapaturmavakuutuslain 41 e §:ssä oleva säännös annettavan päätöksen kielestä muutetaan viittaukseksi 1.1.2004 voimaan tulevaan kielilakiin. Pykälässä on myös säännös päätöksen sisältövaatimuksista. Valiokunta toteaa, että hallintolain 44 §:ssä olevat vaatimukset päätöksen sisällöstä tulevat 41 e §:n ohella sovellettavaksi täydentävästi.

Valiokunta ehdottaa tapaturmavakuutuslain 53 c §:n 6 momenttiin lisättäväksi säännöksen siitä, että tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätökset voidaan antaa muutoksenhakijalle tiedoksi kirjeellä postitse.

Päätösehdotus

Edellä esitetyn perusteella sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa,

että 2. ja 3. lakiehdotukset hyväksytään muuttamattomina ja

että 1. lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti:

1.

Laki

tapaturmavakuutuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/1948) 30 a §:n 3 momentti, 30 d §:n 4 momentti, 35 a § , 37 §:n 2 momentti, 38 §, 41 a §:n 3 momentti (poist.), 41 e §:n 1 momentti, 53 c §:n 6 momentti ja 53 f §,

sellaisina kuin ne ovat,  30 a §:n  3 momentti, 30 d §:n 4 momentti, (poist.) 37 §:n 2 momentti ja 53 c §:n 6 momentti laissa 723/2002, 35 a § laissa 748/2003, 38 § (poist.) ja 41 e §:n 1 momentti laissa 1204/1996, 41 a §:n 3 momentti laissa 1329/1999 ja 53 f § laissa 893/1994,

lisätään 53 g §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 893/1994, uusi 4 momentti seuraavasti:

30 a, 30 d, 35 a, 37, 38 ja 41 a §

(Kuten HE)

41 d §

(Poist.)

41 e §

Vakuutuslaitoksen on annettava tämän lain mukainen päätös ja maksuunpano tiedoksi lähettämällä se vastaanottajalle tämän ilmoittamaan postiosoitteeseen kirjeellä. (Poist.) Päätökseen on merkittävä myös päivä, jona se on postitettu, vastaanottajan nimi sekä tämän vakuutuslaitokselle ilmoittama osoite. Päätöksen kieleen sovelletaan mitä kielilaissa (423/2003) säädetään.

---

53 c § (Uusi)

---

Tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden päätös annetaan tiedoksi lähettämällä se postitse kirjeellä vastaanottajalle hänen ilmoittamaansa postiosoitteeseen. Vakuutuslaitoksen, tapaturmalautakunnan ja vakuutusoikeuden on merkittävä päätökseensä päivä, jona se on postitettu sekä vastaanottajan nimi ja osoite. Jos valituksen yhteydessä ei muuta näytetä, valittajan katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen päivän jälkeen, jona päätös on postitettu valittajan ilmoittamaan osoitteeseen.

53 f ja 53 g

(Kuten HE)

---

Voimaantulosäännös

(Kuten HE)

---

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2003

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

pj. Valto Koski /sd
vpj. Eero Akaan-Penttilä /kok
jäs. Sirpa Asko-Seljavaara /kok
Anneli Kiljunen /sd
Marjaana Koskinen /sd
Pehr Löv /r
Riikka Moilanen-Savolainen /kesk
Leena Rauhala /kd
Juha Rehula /kesk
Paula Risikko /kok
Osmo Soininvaara /vihr
Raija Vahasalo /kok
Erkki Virtanen /vas
Tuula Väätäinen /sd

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos Eila Mäkipää