K 7

Eduskunta on 1 päivänä lokakuuta 1991 lähettänyt perustuslakivaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi eduskunnan oikeusaasiamiehen kertomuksen toiminnastaan vuonna 1990.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina eduskunnan oikeusasiamies Jacob Söderman, apulaisoikeusasiamies Pirkko K. Koskinen, apulaisoikeusasiamiehen varamies, kansliapäällikkö Kyösti Tolvanen, osastopäällikkö Tom Grönberg ja neuvotteleva virkamies Veijo Sampovaara ulkoasiainministeriöstä, perusoikeuskomitean päätoiminen sihteeri Veli-Pekka Viljanen oikeusministeriöstä, poliisiylitarkastaja Seppo Nevala sisäasiainministeriöstä, johtaja Risto Veijalainen ulkomaalaiskeskuksesta, hallitusneuvos Mervi Virtanen sosiaali- ja terveysministeriöstä, johtaja Sirkku Päivärinne Malmin pakolaiskeskuksesta ja pakolaisasiamies Leena-Kaisa Mikkola Suomen Punaisesta Rististä.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen voimaantulo

Euroopan ihmisoikeussopimus lisäpöytäkirjoineen tuli Suomea velvoittavasti voimaan toukokuussa vuonna 1990. Tämän johdosta ulkoasiainministeriöön perustettiin 1.9.1990 lukien lainsäädäntöneuvoksen virka, jonka toimenkuvaan kuuluu muun muassa Suomen viranomaisiin kohdistuvan, ihmisoikeusvelvoitteita koskevan tiedotuksen suunnittelu. Ulkoasiainministeriön kyseinen lainsäädäntöneuvos onkin selostanut ihmisoikeussopimusta useissa virkamiehille tarkoitetuissa tiedotus- ja koulutustilaisuuksissa. Lisäksi viranomaiset ovat voineet lähettää virkamiehiään Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin järjestämille erikoiskursseille.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja ollaan siirtämässä oikeudellisen tietopankin (FINLEX) erityiseen ihmisoikeustietokantaan (vrt. PeVL 2/1990 vp). Tavoitteen mukaan tämä tietokanta avataan käyttöön vuoden 1992 alussa.

Valiokunta pitää edellä mainittuja toimenpiteitä myönteisinä ja katsoo, että samankaltaisia toimia tulee edelleen jatkaa.

Ulkomaalais- ja pakolaispolitiikka

Suomessa olevien ulkomaalaisten määrä on viime aikoina kasvanut. Esimerkiksi kun väestökirjoihin otettuja ulkomaalaisia oli vuoden 1985 alussa melkein 17 000, oli heitä kuluvan vuoden alussa noin 26 000 ja syyskuun alussa jo lähes 32 000. Ulkomaalaisten määrä on noussut meillä merkittävästi vuoden 1990 jälkipuoliskolta alkaen, mutta on edelleenkin selvästi pienempi kuin yleensä Länsi-Euroopassa.

Pakolaispolitiikkaansa Suomi on hoitanut pääosin kiintiöperiaatteella. Kiintiön määrä on viime vuosina ollut 500 pakolaista vuodessa. Kiintiöpakolaiset on valittu pakolaisleireiltä. Suomeen on lisäksi tullut muita pakolaisia, jotka ovat hakeneet Suomessa turvapaikkaa. Esimerkiksi tämän vuoden aikana on turvapaikkaa hakenut lähes 1 800 henkilöä viime vuoden kokonaismäärän ollessa runsaat 2 700 henkilöä. Turvapaikka on kuluvana vuonna myönnetty vajaalle prosentille hakijoista. Valtaosa niistä hakijoista, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa, on kuitenkin saanut ulkomaalaislain (378/91) 31 §:n perusteella oleskeluluvan suojelun tarpeen vuoksi. Tällaisia oleskelulupia on myönnetty tänä vuonna yli 1 200. On esitetty arvio, jonka mukaan tapahtuneen kehityksen vuoksi kuntiin tarvittaisiin jo tänä vuonna 1 500-1 700 lisävastaanottopaikkaa pakolaisille. Tulisikin tukea sellaisia toimia, jotka edistävät kuntien halukkuutta vastaanottaa pakolaisia.

Turvapaikan hakijat sijoitetaan ennen kuntasijoitusta vastaanottoasemiin ja -keskuksiin, joita on nykyisin kaksikymmentä. Heidän hakemustensa käsittely on pahasti ruuhkautunut. Ruuhkautumista on aiheuttanut muun muassa se, että turvapaikkaa hakevien määrä on osoittautunut oleellisesti suuremmaksi kuin ulkomaalaislainsäädäntöä uusittaessa arvioitiin.

Turvapaikkahakemusten käsittelyn viivästyminen pitkittää oleskelua vastaanottoasemilla ja -keskuksissa ja tuo mukanaan monenlaista epävarmuutta. Odotusajan oleskelu on hakijoille henkisesti raskasta ja lisäksi yhteiskunnalle kallista. Odotusajan mielekkyyttä olisi lisättävä esimerkiksi kannustamalla turvapaikan hakijoita opiskeluun ja työntekoon lähinnä vastaanottoasemilla ja -keskuksissa. Tarvittaessa työluvan myöntämisedellytyksiä on tarkistettava. Pääpainon tulee kuitenkin olla hakemusten käsittelyajan lyhentämisessä.

Valiokunnan käsityksen mukaan olisi edelleenkin selvitettävä moniportaisen ulkomaalaishallinnon keventämistä ja ulkomaalaisasioiden käsittelytapojen kehittämistä toiminnan nopeuttamiseksi. Viranomaisvoimavarojen lisääminenkin tulee kysymykseen, jollei tilannetta voida muutoin korjata. Myös nykyistä keskitetympään hallintoon liittyviä etuja ja haittoja pitää arvioida käsittelyn joutuisuuden valossa.

Monille turvapaikan hakijoille Suomeen tulo näyttää olevan väliaikainen ratkaisu. Valtioneuvoston päätöksen mukaan valtio voi tukea taloudellisesti heidän paluumuuttoaan kotimaahan, jos he ovat saaneet oleskeluluvan Suomessa. Tuki jää kuitenkin antamatta, jos asianomaisen turvapaikkahakemusta ei ole vielä ratkaistu. Valiokunnan mielestä tällainen yleinen rajaus ei ole perusteltavissa, vaan tulisi olla mahdollista tukea paluumuuttoa myös hakemuskäsittelyn ollessa kesken. Saadun selvityksen mukaan parhaillaan selvitetään alustavasti somalipakolaisten paluumuutto-ohjelmaa. Valiokunta pitää perusteltuna, että Suomi pyrkii edesauttamaan halukkaiden pakolaisten paluuta kotimaahansa, kun olot siellä sen sallivat.

Valiokunnan mielestä on myönteistä, että valtioneuvosto on äskettäin päättänyt ministerityöryhmän asettamisesta valmistelemaan Suomen siirtolaispolitiikan kehittämistä. Työryhmän tulisi ottaa työssään huomioon edellä esitetyt näkökohdat.

----

Valiokunta ehdottaa kunnioittaen,

että tämä mietintö lähetettäisiin sekä eduskunnan oikeusasiamiehelle että hallitukselle myös valtioneuvoston oikeuskanslerin tietoon saatettavaksi.

Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 1991

-----

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Zyskowicz, jäsenet Jansson, Kaarilahti, Laine, M. Laukkanen, J. Leppänen, Moilanen, Nikula, Vähänäkki ja Väistö sekä varajäsenet von Bell, Komi ja Lamminen.

-----