Eduskunta on 29 päivänä lokakuuta 1991 lähettänyt hallintovaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen n:o 154.

Valiokunta on eduskunnan päätöksen mukaisesti pyytänyt esityksestä lakivaliokunnalta lausunnon. Lausunto (LaVL 2) on otettu tämän mietinnön liitteeksi.

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina ylijohtaja Pekka Kilpi ja neuvotteleva virkamies Martti Jarkko sisäasiainministeriöstä, osastopäällikkö Tuomo Rapola oikeusministeriöstä, ylijohtaja Hannu Tulkki väestörekisterikeskuksesta, varapuheenjohtaja Kyösti Kerälä Poliisijärjestöjen Liitosta, puheenjohtaja Pekka Louekoski Suomen Kaupunginvoutien Yhdistyksestä, puheenjohtaja Mauno Laaninen Suomen Ulosottoapulaisten Yhdistyksestä, puheenjohtaja Jorma Kalske Suomen Kaupunginviskaalien Yhdistyksestä, puheenjohtaja Teuvo Ikonen Poliisitarkastajat ry:stä, puheenjohtaja Mikko Paatero Suomen Nimismiesyhdistyksestä, nimismies Jouko Hemminki Espoon nimismiespiiristä, nimismies Esko Löppönen Ranuan nimismiespiiristä, nimismies Markku Hiltunen Liperin nimismiespiiristä, Vaasan läänin poliisitarkastaja Simo Sillanpää ja professori Kai Kalima Helsingin yliopistosta. Lisäksi kansaneläkelaitos, työministeriö, verohallitus ja professori Teuvo Pohjolainen Lapin yliopistosta ovat antaneet kirjallisen asiantuntijalausunnon.

Hallituksen esityksen tarkoituksena on parantaa valtion paikallishallinnon toimintaedellytyksiä luomalla perusteet sen nykyistä yhtenäisemmälle ja palvelukykyä parantavalle järjestämiselle. Uudistuksessa turvataan palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa.

Uudelleenjärjestely koskisi aluksi poliisitoimen, syyttäjäntoimen, ulosottotoimen ja yleishallinnon tehtäviä, mutta tekisi mahdolliseksi ottaa mukaan myöhemmin myös muita tehtäviä.

Esityksen mukaan valtion paikallishallinto järjestettäisiin kihlakunnittain. Se edellyttää, että kihlakuntajako irrotetaan nykyisestä väestökirjahallintoon kytketystä käytöstä ja uudistetaan niin, että se soveltuu laaja-alaisempaan valtion paikallishallinnon käyttöön.

Pääsääntönä olisi, että kihlakunnassa on kaikkia edellä tarkoitettuja tehtäväryhmiä hoitava kihlakunnanvirasto. Väestömäärältään suurimmissa, tiheimmin asutuissa kihlakunnissa voisi kuitenkin olla vastaavia tehtäväryhmiä hoitavat erilliset virastot.

Uudistus käynnistettäisiin säätämällä laki valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun se on vahvistettu. Kihlakuntajako uudistettaisiin vuoden 1992 loppuun mennessä. Kihlakunnanvirastot ja kihlakuntien erilliset virastot perustettaisiin niin, että ne olisivat toiminnassa koko maassa vuoden 1997 alussa.

1. Yleistä

Hallintovaliokunta toteaa, viitaten samalla useiden valiokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausuntoihin, että hallituksen esitys on parempi verrattaessa sitä vuoden 1990 valtiopäivillä lepäämään jätettyyn lakiehdotukseen (HE 100/1990 vp). Erityisesti valiokunta kiinnittää huomiota siihen käsittelyssä olevaan lakiehdotukseen otettuun säännökseen, missä lausutaan selkeästi lakitekstissä julki tavoite turvata palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa.

Valiokunta korostaa, että esityksen tarkoituksena on koota yhteen valtion paikallishallintoa ja näin mahdollisimman laajalti soveltaa hallinnossa kansalaisten palvelujen kannalta tärkeää yhden luukun, yhden palvelupisteen, periaatetta. Esityksessä onkin pääsääntönä yhtenäisjärjestelmän mukainen kihlakunnanvirasto, joka pohjautuu hyvin toimineeseen, tehokkaaksi, palvelukykyiseksi, kansanläheiseksi ja taloudelliseksi osoittautuneeseen nimismiesjärjestelmään.

Valiokunta katsoo, että uudistus on toteutettava mahdollisimman laajalti yhtenäisjärjestelmän pohjalta ja siten, että ei muodosteta kansalaisten kannalta liian suuria kihlakunnanvirastoja. Samalla on huolehdittava kihlakunnanvirastojen joustavasta sisäisestä järjestyksestä ja myös siitä, että uudistuksessa aikaansaadaan todellinen yhden luukun periaatteella toimiva palvelujärjestelmä. Tavoitteena tulee olla, ettei palvelutoimistojen määrää vähennetä. Toteuttamalla uudistus tällä tavalla saavutetaan ne hyödyt, joita lakiehdotuksella tavoitellaan.

Palvelutoimistojen osalta on tärkeää huolehtia niiden palvelutasosta. Toimistossa tulisi olla kaikkea sellaista toimintaa, mikä työllistäisi henkilökuntaa tarkoituksenmukaisesti kokopäivätoimisesti. Tällöin tulisivat mahdollisimman laajalti kysymykseen ainakin lupahallintoon, erilaiseen neuvontatoimintaan, tiedoksiantoihin, rikosilmoitusten vastaanottoon, kuulusteluihin ja avustavan ulosottomiehen suorittamaan perintään liittyvät tehtävät. Sellaisten tehtävien osalta, jotka eivät työllistäisi henkilökuntaa kokopäivätoimisesti, voitaisiin toimintaa järjestää osa-aikaisesti esimerkiksi palvelutoimistossa tapahtuvalla vastaanottojärjestelmällä.

Uudistuksen osalta on huomattava myös se seikka, että päällikkötehtävien uudelleenjärjestämisen jälkeenkin nimismiehet ja apulaisnimismiehet voisivat tilanteen mukaan jäädä myös entiseen toimipisteeseen. Tältä osin arvioinnin pohjana olisivat mm. alueelliset palvelutarpeet ja toimitilakysymykset.

Valiokunta edellyttää, että valtion paikallishallinnon palvelujen parantamiseksi, tehokkuuden ja samalla taloudellisuuden lisäämiseksi kihlakunnanvirastoihin ja erillisiin virastoihin hankitaan nykyaikaiseen tietotekniikkaan perustuvat laitteet ja kunnolliset muut työskentelyssä tarvittavat välineet kaikkien lakiehdotuksen mukaisten tehtävien hoitamista varten. Sanottu koskee erityisesti ulosottotehtäviä.

Hallitusmuodon 50 §:n mukaan Suomi on yleistä hallintoa varten jaettu lääneihin, kihlakuntiin ja kuntiin. Säännöksen perusteella kihlakunta voi kuulua ainoastaan yhteen lääniin. Työssäkäynti- ja talousalueilla tulee mahdollisuuksien mukaan olla merkitystä kihlakuntia muodostettaessa. Erityisesti työssäkäynti- ja talousalueista johtuen osassa maata voi olla tarvetta saada palveluja koti- ja asuinpaikasta poiketen toisen läänin ja siten myös toisen kihlakunnan alueella. Tällaisessa tilanteessa, mikäli palvelujen tarve on riittävän suuri, tulisi harkita lääninrajojen muuttamista epäkohtien korjaamiseksi. Toisaalta on syytä muistaa, että lakiehdotus mahdollistaa tarvittaessa yhteistoiminnan järjestämisen yli lääninrajojen. Edelleen automaattisen tietojenkäsittelyn laajentuva käyttö mahdollistaa koti- ja asuinpaikkasidonnaisuudesta luopumisen eräissä asioissa.

Valiokunta toteaa, että kihlakunnanvirastojen ja erillisten virastojen toiminnallinen ohjaus määräytyy edelleenkin asianomaisten ministeriöiden toimialan pohjalta. Ulosottotoimen ohjauksesta huolehtii edelleen siten oikeusministeriö. Valtioneuvoston oikeuskansleri ohjaa syyttäjätoimintaa. Muilta osin valtion paikallishallintoviranomaisten toiminnallinen ohjaus kuuluu sisäasiainministeriölle, jollei sitä ole säädetty muun viranomaisen tehtäväksi. Myös hallinnollinen ohjaus tapahtuu entiseen tapaan. Voimassa oleva ohjausjärjestelmä onkin toiminut varsin hyvin. Valiokunta katsoo, että sen jälkeen kun on saatu kokemuksia lakiehdotuksen mukaisen paikallishallinnon toimivuudesta käytännössä, on pohdittava läänitason ja ministeriötason hallinnon järjestämistä tarpeellisilta osin uudelleen.

Maassamme on meneillään alioikeusuudistus. Käytännön syistä ja kansalaisten tarpeista johtuen valiokunta pitää tärkeänä, että kihlakunnat, yksi tai useampia, muodostetaan käräjäoikeuksien tuomiopiirien sisälle. Alioikeuksien tuomiopiirijakoa on voitava myös tarkistaa, mikäli valtion paikallishallinnon järjestäminen asianmukaisella tavalla sitä vaatii.

Lakiehdotus koskee poliisitoimen, syyttäjäntoimen, ulosottotoimen ja yleishallinnon tehtävien hoitamisen järjestämistä paikallisella tasolla. Mainittujen tehtävien järjestäminen vaatii tämän lain täytäntöönpanoa varten kiireellisiä jatkotoimenpiteitä, mm. lukuisia muutoksia muihin säädöksiin. Myös lakiehdotuksen yksityiskohtaisempi rakenne perustuu ainoastaan edellä mainittujen tehtävien hoitamiseen, vaikka se mahdollistaakin, siten kuin erikseen säädetään, myös muiden tehtävien, esimerkiksi hallituksen esityksessä mainittujen väestökirjatehtävien, mukaan ottamisen järjestelmään myöhemmässä vaiheessa. Muutoinkaan ei käytettävissä olevan tiedon perusteella ole käytännöllisiä mahdollisuuksia eikä perusteltua vielä tässä yhteydessä muiden tehtävien kokoamiseen yhden luukun periaatteella toimivaan valtion paikallishallintoon. Valiokunta katsookin, että nyt käsillä oleva uudistus tulee toteuttaa mahdollisimman pian ja siten, että uuteen järjestelmään voidaan siirtyä viimeistään vuoden 1997 alusta koko maassa. Lisäksi mahdollisimman pian tämän lakiehdotuksen hyväksymisen jälkeen on ryhdyttävä, toisessa vaiheessa, samanaikaisesti kun ensimmäistä vaihetta toteutetaan, selvittämään nykyisten kihlakuntien rekisteritoimistojen muidenkin kuin väestökirjatehtävien hoitamista tämän lain mukaisesti.

Valiokunta on pyytänyt työministeriöltä, kansaneläkelaitokselta ja verohallitukselta kirjallisen lausunnon koskien mainittujen hallinnonalojen organisaation kytkemistä paikallistasolla lakiehdotuksen tarkoittamaan valtionhallintoon. Mainitut tahot ovat kaikki suhtautuneet lausunnoissaan esitettyyn ajatukseen kielteisesti. Tästä huolimatta lausunnoissa on esitetty muun ohella, että mainituilla hallinnonaloilla on paikallisella tasolla keskenään yhteistoiminnan tarvetta. Valiokunta katsoo, että kolmannessa vaiheessa tulisi selvittää mahdollisuudet ainakin kansaneläkelaitoksen paikallistoimistojen, verotoimistojen ja työvoimatoimistojen yhteen kokoamiseksi nyt käsillä olevan paikallishallinnon kanssa.

Valiokunta edellyttääkin hallituksen selvittävän mahdollisimman pian mahdollisuudet valtion paikallishallinnon kokoamiseen yhteen nyt käsittelyssä olevaa lakiehdotusta laajemmin soveltaen yhden luukun periaatetta siten, että ensi tilassa kytkettäisiin ainakin kihlakuntien erilliset virastot ja nykyisten rekisteritoimistojen väestökirjatehtävät kihlakunnanvirastojärjestelmään koko maassa.

Valtioneuvoston asettaman ja hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan johtaman selvitysmiehen työ on aluillaan. Valiokunta katsoo, että selvitysmiehen työn valmistuttua hallituksen tulee selvittää siitä mahdollisesti valtion paikallishallintoon ulottuvat vaikutukset.

Hallintovaliokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että eduskunta puitelailla vahvistaa sitovasti ne linjat, joita pitkin edetään paikallishallinnon kehittämisessä. Puitelain luonteesta johtuen hallintovaliokunnan kannanotoilla ja perusteluilla lainsäätäjän tahdonilmaisuna on lakia sovellettaessa, mahdollista asetusta laadittaessa sekä jatkotoimenpiteitä muutoinkin valmisteltaessa ja toteutettaessa erityisen painava merkitys. Asianmukaisella tavalla sovellettuna säädettävä laki mahdollistaa paikallishallinnon kehittämisen sekä kansalaisten että koko yhteiskunnan parhaaksi tehokkaasti, palvelukykyisesti, taloudellisesti ja kansanläheisesti.

Jäljempänä valiokunta esittää pykäläkohtaiset lakiehdotuksen perustelujen täsmennykset ja pykäläkohtaiset muutosehdotukset.

2. Yksityiskohtaiset perustelut ja muutosehdotukset

2 §. Lakiehdotuksen 2 § sisältää varsin vaativan tavoitesäännöksen, jota käytetään lakiehdotuksen organisaatiosäännösten ja toimintaa ohjaavien säännösten tulkintaperusteena.

3 §. Maamme eri osien erilaiset olosuhteet on välttämätöntä ottaa huomioon kihlakuntia muodostettaessa. Lakiehdotus perustaakin aivan oikein kihlakuntien muodostamisen tähän lähtökohtaan. Hallituksen esityksen 3 §:n 2 momentti sisältää esimerkkiluettelon niistä erityispiirteistä, jotka tulee ottaa huomioon kihlakuntia muodostettaessa siten, että syntyy edellytykset 2 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiselle. Maamme eri osien erityispiirteet vaikuttavat muun muassa kihlakuntien työtehtävien määriin, niiden hoitamiseen kuuluvaan työaikaan sekä myös kansalaisten kannalta palvelujen saatavuuteen. Kihlakuntien tehtävät saattavat vaihdella myös lainsäädännöstä johtuen, mistä esimerkkinä voidaan mainita valtakunnan raja-alueen vaikutus. Kihlakuntien muodostamisessa huomioon otettavia erityispiirteitä voivat olla hallituksen esityksessä mainittujen seikkojen ja valtakunnan raja-alueen vaikutuksen lisäksi muun muassa suuret etäisyydet ja jopa matkailu, joka voi ainakin osan vuodesta eräillä alueilla aiheuttaa merkittävää palvelujen kysynnän lisääntymistä.

Valiokunta korostaa, että kihlakuntien muodostamisen tulee perustua korostetusti tavoitteeseen turvata palvelujen saatavuus maan eri osissa. Näin kihlakuntien muodostamisen tulee lähteä paikallisista tarpeista, alhaalta käsin. Tämä keskeinen lähtökohta edellyttää sitä, että kihlakunnista ei muodosteta maantieteellisesti liian suuria. Asukasluvuiltaan maahan muodostuukin hyvin erikokoisia kihlakuntia, osa isoja ja osa pienehköjä. Harvaanasutuilla seuduilla, erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa kihlakuntien asukasluku voi jäädä varsin pieneksi. Toisaalta pinta-alaltaan harvaanasutut kihlakunnat voivat muodostua, nykyisen organisaation tavoin, suhteellisen suuriksi. Suuret asukasmäärät eivät myöskään ole itsetarkoitus, vaan kihlakunnan koon tulee myös harvaanasutuilla alueilla perustua lakiehdotuksen tavoitteisiin muun muassa palvelujen turvaamiseen. Kihlakuntien tulisi olla samalla kuitenkin toimintakykyisiä. Maahamme muodostuvien kihlakuntien lukumäärä määräytyykin näin ollen lakiehdotuksen ja sen perustelujen mukaan. Toteuttamalla mahdollisimman laajalti yhden luukun periaatteella toimivia kihlakunnanvirastoja mahdollistetaan piirikoon pysyminen kohtuullisena ja päädytään samalla mahdollisimman hyvän palvelun lisäksi yhteiskunnan kannalta edullisimpaan ratkaisuun. Hallituksen esityksen mukaankin uudelleenorganisoinnin lähtökohtana tulee olla, etteivät palvelut millään alueella heikkene.

Selvyyden vuoksi on syytä todeta, että lakiehdotuksen 3 §:ssä tarkoitetut lääninhallitusten kihlakuntajakoa koskevat esitykset kuntien kuulemisineen tulee tehdä nyt säädettävän lain ja sen perustelujen pohjalta, ei mahdollisten aikaisempien säädettävää lakia koskevien kaavailujen perusteella.

4 §. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentissa mainitulla suurella kaupungilla tarkoitetaan suuruusluokaltaan 100 000 asukkaan tai sitä suurempaa kaupunkia.

Edelleen valiokunta katsoo 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun erityisen syyn edellyttävän ratkaisun perustelemista kussakin yksittäistapauksessa erikseen. Myös tällöin on asiaa tarkasteltava kansalaisten palvelujen ja erityisesti yhden luukun periaatteen näkökulmasta.

Valiokunta korostaa erityisesti lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin kohdalla, että kihlakunnanvirasto on viranomainen kokonaisuudessaan. Tehtävät hoitaa kihlakunnanvirasto, eivät sen yksiköt, virasto vastaa myös tehtävien hoitamisesta kokonaisuudessaan. On selvää, että kihlakunnanvirastolla tulee olla päällikkö, joka johtaa ja valvoo koko virastoa sekä vastaa sen toiminnasta. Tehtävien hoitamista varten virasto jakaantuu yksiköihin, jotka ovat toiminnallisesti itsenäisiä, mutta joihin nähden päälliköllä on valvontavelvollisuus ja vastuu yksiköiden toiminnasta. Mikäli yksikkö poikkeaa sovitusta toimintalinjasta, päällikkö on velvollinen puuttumaan asiaan. Tästä syystä päällikön on voitava ottaa yksittäistapauksessa mikä tahansa yksikön hoidettavaksi kuuluva asia ratkaistavakseen. Myös resurssit tulevat kihlakunnanvirastolle kokonaisuudessaan ja virasto päättää niiden jakamisesta yksiköille. Tärkeää on huomata, että viraston yksiköt eivät voi olla toiminnallisesti täysin itsenäisiä, vaan mahdollisimman itsenäisiä edellä esitetyin rajauksin. Valiokunta katsoo asian ilmenevän tosin lakiehdotuksesta muutoinkin, mutta tulkintaepäselvyyksien poistamiseksi valiokunta ehdottaa 4 §:n 2 momentin täsmentämistä.

Edelleen lakiehdotuksen 4 §:n 2 momenttiin liittyen valiokunta toteaa, että osassa maata kihlakunnanviraston päälliköllä voi olla johdettavanaan useampi kuin yksi yksikkö. Vain tällä tavalla asiat voidaan hoitaa joustavasti, käyttää resurssit tehokkaasti, tarkoituksenmukaisesti ja taloudellisesti. Osassa maata kullakin kihlakunnanviraston yksiköllä on oma päällikkönsä, joista yksi on samalla koko kihlakunnanviraston päällikkö.

5 §. Maamme eri osien erilaisista olosuhteista johtuen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen muodostuu asukasluvultaan varsin pieniä kihlakuntia. Toisaalta kihlakuntien pinta- aloillakin on rajoituksensa, rationalisointihyötyjä ei enää saavuteta kohtuuttoman suurten alueiden kohdalla. Uudistuksella tavoitellaan kuitenkin toimintakykyisiä kihlakuntia. Tähän liittyen on syytä korostaa, että ongelmallisilla alueilla voidaan päätyä pinta-aloiltaan kohtuullisiin kihlakuntiin yhtenäisjärjestelmän soveltamisen lisäksi lakiehdotuksen 5 §:n mahdollistamalla järkevällä yhteistoiminnalla.

9 §. Lakiehdotuksen 9 §:n 3 momentin mukaan järjestettäessä paikallishallintotehtäviä tässä laissa tarkoitetulla tavalla niitä hoitava vakinainen henkilöstö siirretään vastaavantasoisiin tehtäviin. Uudistuksen toteuttamisen kannalta on tärkeää, että uudessa järjestelmässä on mahdollisimman motivoitunut henkilöstö. Organisaatiomuutoksen tarkoituksena ei olekaan henkilöstön etujen heikentäminen. Tästä syystä valiokunta katsoo, että henkilöstön etuja ei tule uudistuksen yhteydessä heikentää.

Lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentin mukaan valtioneuvoston tulee päättää uudesta kihlakuntajaosta vuoden 1992 loppuun mennessä. Aikataulu on kuulemismenettelyineen varsin tiukka. Siltä varalta, että lakiehdotus ei jostakin syystä tulisi voimaan siten, että sanottua aikataulua voitaisiin noudattaa, valiokunta ehdottaa 9 §:n 4 momentin muuttamista siten, että valtioneuvoston tulisi päättää uudesta kihlakuntajaosta sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jolloin laki tulee voimaan. Sanottu tulisi ottaa huomioon lain voimaantuloaikaa harkittaessa.

Lisäksi ehdotetun 9 §:n 4 momentin mukaan koko maa olisi uuden järjestelmän piirissä vuoden 1997 alusta lukien. Valiokunta kiirehtii uudistuksen toteuttamista mahdollisimman pian siten, että uusi järjestelmä olisi käytössä viimeistään vuoden 1997 alussa. Tältä osin valiokunta ehdottaa myös 9 §:n 4 momentin täsmentämistä.

3. Muut kannanotot

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää lakiehdotusta tarpeellisena ja puoltaa sen hyväksymistä valiokunnan ehdottamin muutoksin ja kannanotoin.

Edellä olevan perusteella valiokunta ehdottaa,

että lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1-3 §

(Kuten hallituksen esityksessä)

4 §

(1 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Kihlakunnanvirastossa on toiminnallisesti mahdollisimman itsenäistä päätösvaltaa käyttävät poliisi-, syyttäjä- ja ulosottoyksikkö sekä tarvittavat muut yksiköt. Kihlakunnan erilliset virastot hoitavat vastaavia tehtäväalueita.

(3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

5-8 §

(Kuten hallituksen esityksessä)

9 §

(1-3 mom. kuten hallituksen esityksessä)

Sisäasiainministeriön tulee antaa lääninhallituksille ohjeet menettelystä kihlakuntajakoa ensimmäistä kertaa tämän lain nojalla valmisteltaessa. Valtioneuvoston tulee päättää uudesta kihlakuntajaosta tämän lain voimaantulovuoden loppuun mennessä. Kihlakunnanvirastot ja kihlakuntien erilliset virastot perustetaan koko maahan mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 1996 loppuun mennessä.

-----

Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 1992

-----

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Mattila, varapuheenjohtaja Varpasuo, jäsenet R. Aho, Enestam, Järvilahti, Korva, Laakkonen, Liikkanen, Markkula, Metsämäki, Näsi, Pulliainen, Saario, Ukkola, Urpilainen, Vehkaoja ja Vähänäkki.

-----

Vastalause

Valiokunnan mietinnössä ehdotetaan edelleen säilytettäväksi syyttäjälaitoksen ja ulosottotoimen organisatorinen hajanaisuus. Syyttäjät, nimismiehet ja kaupunginviskaalit, sekä paikalliset ulosottoviranomaiset, nimismiehet ja kaupunginvoudit, tulisivat edelleen toimimaan kahden eri ministeriön, sisäasiainministeriön ja oikeusministeriön, alaisuudessa. Kahtiajako aiheuttaa epäyhtenäisyyttä ja tehottomuutta. Mielestämme eduskunnan tehtävä on ratkaista tämä ongelma lakia säädettäessä.

Selkeänä päämääränä tulee olla kansalaisten oikeusturvan kannalta tärkeä poliisitoimen ja syyttäjätoimen toiminnallinen eriyttäminen niin, että syyttäjäntoimi paikallishallinnossa muodostuu päätoimena hoidettavaksi oikeuskanslerin johdon ja valvonnan alaiseksi toiminnaksi.

Ulosottoasiat kuuluvat oikeussystemaattisesti oikeushallintoon. Ulosotto on oikeudenhoitoa ja sitä koskevien asioiden käsitteleminen kuuluu oikeusministeriön tehtäviin. Tästä pääsäännöstä poiketen lääninhallituksille on historiallisista syistä kuulunut ja yhä kuuluu ulosotonhaltijan tehtäviä. Tämäkin side on nyt alioikeusuudistuksen myötä purkautumassa.

Edellä olevista syistä on johdonmukaista nyt kiirehtiä tämän ratkaisun toteuttamista ja kirjata kanta myös lakiin. Myös eduskunnan lakivaliokunta on äskettäin edellyttänyt koko ulosottotoimen siirtämistä oikeusministeriön alaisuuteen (LaVM 3). Myös monet valtionhallinnon kehittämisasiantuntijat ovat samalla kannalla.

Kihlakunnanviraston organisaatiota ja käskyvaltasuhteita järjestettäessä on selkein säännöksin huolehdittava siitä, että toiminnallisesti itsenäisesti päätösvaltaa käyttävien yksiköiden päälliköiden päätökseen ei toisen toimialan virkamiehellä ole pidätysoikeutta.

Kihlakunnanviraston yhteiset hallinto- ja palvelutehtävät voidaan käsityksemme mukaan hoitaa keskitetysti yhdestä palveluyksiköstä, vaikka syyttäjälaitos ja ulosottotoimi olisivatkin esittämällämme tavoin toiminnallisesti itsenäisiä.

Lisäksi katsomme, että hallituksen tulisi pikaisesti valmistella lakiehdotus, jonka mukaan rekisteritoimistojen tehtävät, jotka käsittävät väestökirjanpidon ja laajemminkin rekisterihallinnon paikallistason tehtäviä esimerkiksi kaupparekisteriasioita, voitaisiin liittää kihlakunnanviraston toimialaan.

Ehdotamme edellä esitetyn perusteella,

että valiokunnan mietintöön sisältyvä lakiehdotus hyväksyttäisiin näin kuuluvana:

Laki

valtion paikallishallinnon kehittämisen perusteista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1-5 §

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

6 §

Kihlakunnanvirasto on hallinnollisesti lääninhallituksen ja sisäasiainministeriön alainen ja erilliset virastot ovat asianomaisen ministeriön alaisia, jollei toisin ole säädetty.

Tehtäviään hoitaessaan kihlakunnanviraston poliisiyksikkö on sisäasiainministeriön alainen, syyttäjäyksikkö on oikeuskanslerin alainen ja ulosottoyksikkö on oikeusministeriön alainen sekä, milloin niin on säädetty, yksiköt ovat myös muun viranomaisen alaisia.

Kihlakunnanviraston eri yksiköiden ja kihlakunnan erillisten virastojen asiakas-, hallinto- ja virastopalvelutehtäviä hoidetaan viraston yhteisessä palveluyksikössä siten kuin siitä asetuksella erikseen säädetään. (Uusi 3 mom.)

7-9 §

(Kuten valiokunnan mietinnössä)

-----

Helsingissä 9 päivänä tammikuuta 1992

Kari Urpilainen Marjatta Vehkaoja

Lauri Metsämäki Raila Aho

Erkki Pulliainen Tuulikki Ukkola