Hakija harjoitti nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden vähittäiskauppaa. Hakija myi polttoainetta ja muita hyödykkeitä yksityis- ja yritysasiakkailleen Suomessa jakeluverkostonsa kautta, johon kuului hakijan omien asemien lisäksi itsenäisten kauppiaiden jakeluasemia. Hakija tarjosi asiakkailleen polttoainekortteja, joita asiakkaat voivat käyttää ostaessaan polttoainetta myös muilla jakeluverkostoon kuuluvilla asemilla kuin hakijan omilla asemilla.

Itsenäisten kauppiaiden jakeluasemat olivat ulkoisesti samanlaisia kuin muutkin hakijan jakeluverkoston asemat. Jakeluasemien rakenteet, laitteet ja kyltit vastasivat kokonaisuudessaan hakijan brändin mukaista ulkoasua ja väritystä. Itsenäiset kauppiaat harjoittivat toimintaansa läheisessä yhteistyössä hakijan kanssa muun muassa siten, että kauppiaat ostivat jakeluasemalla myytävän polttoaineen hakijalta. Polttoaineen hinta määräytyi polttoaineen maailmanmarkkinan kehityksen mukaan markkinaehtoisesti, ja hakija vastasi polttoaineen maailmanmarkkinahinnan seurannasta sekä viesti itsenäisille kauppiaille hinnan muutoksista ja niiden vaikutuksista itsenäisten kauppiaiden jakeluasemilla myytävän polttoaineen hintaan.

Itsenäinen kauppias omisti polttoaineen sillä hetkellä, kun polttoaine luovutettiin jakeluasemalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle. Hakijan ja itsenäisen kauppiaan välisen sopimuksen mukaisesti asiakkaat voivat käyttää polttoaineen ostamiseen hakijan tarjoamaa polttoainekorttia, jolloin itsenäinen kauppias sitoutui saamaan vastikkeen myymistään tavaroista omistusoikeuden siirron jälkeen myöhempänä ajankohtana hakijalta. Polttoaineen oston jälkeen hakija lähetti asiakkaalle laskun, jonka perusteella asiakas maksoi oston hakijalle. Hakija tilitti polttoaineen hinnan itsenäiselle kauppiaalle osapuolten välisen sopimuksen mukaisesti.

Hakija voi myöntää polttoainetta ostavalle asiakkaalleen alennuksen, joka otettiin huomioon hakijan asiakkaalle antamalla laskulla. Hakijan asiakkaalle myöntämä alennus ei vaikuttanut hakijan ja itsenäisen kauppiaan väliseen myyntiin. Hakija vastasi muun muassa asiakkaan mahdollisista maksulaiminlyönneistä, ja asiakas reklamoi polttoaineessa olevista virheistä suoraan hakijalle.

Keskusverolautakunta katsoi, että edellä kuvatuissa olosuhteissa hakija myi polttoaineen polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle arvonlisäverolain 19 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla omissa nimissään itsenäisen kauppiaan lukuun. Tällöin hakijan katsottiin myyneen polttoaineen asiakkaalle ja kauppiaan myyneen sen hakijalle. Kun otettiin huomioon, että hakija oli polttoaineen toimittaja, joka oli vastuussa polttoaineessa olevasta virheestä suhteessa asiakkaaseen sekä hakijan toimet jakeluasemalla myytävän polttoaineen hinnan määrittämisessä, kysymys ei ollut EUT:n asiassa C-235/18, Vega International, antamassa tuomiossa tarkoitetusta tilanteesta, jossa hakija antaisi asiakkaalle ainoastaan välineen, jolla tämä voi ostaa polttoaineen, eikä hakijan näin ollen ollut katsottava toimivan polttoaineen hankinnassa ainoastaan välikätenä.

Hakijan myynti polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle oli arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 19 §:n 1 momentissa tarkoitettu arvonlisäverollinen tavaran myynti, kun polttoaine myytiin itsenäisen kauppiaan jakeluasemalla.

Lisäksi hakijan jakeluverkostoon kuului jakeluasemia, jotka sijaitsivat ulkopuolisen yrittäjän liikepaikan yhteydessä ja joiden ylläpidosta vastasi ulkopuolinen yrittäjä. Asiakas voi käyttää polttoainekorttia myös tällaisilla jakeluasemilla. Hakija omisti ulkopuolisen yrittäjän ylläpitämällä jakeluasemalla myytävän polttoaineen siihen asti, kunnes polttoaine luovutettiin asiakkaalle. Polttoaineen omistusoikeus siirtyi hakijalta polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle, joka maksoi laskun polttoaineesta suoraan hakijalle. Ulkopuolisen yrittäjän vastuulle kuului jakeluaseman toiminnan järjestäminen.

Näissä olosuhteissa hakija myi polttoaineen arvonlisäverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla polttoainekorttia käyttävälle asiakkaalle. Kysymys oli hakijan arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta arvonlisäverollisesta tavaran myynnistä, kun hakija omisti myytävän polttoaineen, mutta ulkopuolinen yrittäjä vastasi jakeluaseman ylläpidosta.

Ennakkoratkaisu ajalle 16.1.2024–31.12.2025.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 mom 1 kohta, 15 § 1 mom 1 kohta, 17 §, 18 § 1 mom ja 19 § 1 mom; Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 14 artikla 1 kohta ja 2 kohta c alakohta; Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-235/18, Vega International

(lainvoim. tarkistettava)