Asiassa oli kyse siitä, miltä osin aurinkovoimapuiston osat olivat TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettua omaisuutta.

Aurinkovoimapuisto oli rakennettu vuokramaalle. Vuokrasopimukset olivat pitkäaikaisia, siirtokelpoisia ja maakaaren nojalla kirjattavia. Keskusverolautakunta katsoi, että kyse oli TVL 6 §:ssä tarkoitetuista oikeuksista. Teräksestä valmistettuja maahan tai betoniperustuksiin kiinnitettyjä aurinkopaneelien tukirakenteita pidettiin rakennelmina. Vankkarakenteista sähköasemarakennusta, jossa oli työskentelytilaa 1–2 hengelle, pidettiin rakennuksena. Aurinkopaneeleja ja sähkön tuotantoon ja siirtoon liittyviä koneita ja laitteita, niitä palvelevia kaapeleita ja johtoja sekä koneita ja laitteita suojaavaa muuntamoasemaa pidettiin irtaimena käyttöomaisuutena.

Siten aurinkovoimapuistoon kuuluvista omaisuuseristä maanvuokrasopimus sekä vuokratulla maalla olevat aurinkopaneelien tukirakenteet ja sähköasemarakennus olivat TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettua omaisuutta.

Muut aurinkovoimapuiston rakentamiskustannukset tuli aktivoida omaisuuden hankintamenoon EVL 14 §:n 1 momentissa määriteltyjen periaatteiden mukaisesti. Kun aurinkovoimapuiston rakennusaikaiset korkomenot aktivoitiin kirjanpidossa, ne oli verotuksessa luettava hyödykkeen hankintamenoon. Siltä osin kun «aktivoidut» «korkomenot» ja välilliset menot eivät välittömästi kohdistuneet johonkin omaisuuserään, ne voitiin jakaa omaisuuden hankintamenojen suhteessa aktivoitavaksi. Kirjanpidossa aktivoituja korkomenoja ei ollut mahdollista aktivoida ja vähentää verotuksessa erikseen EVL 23 §:ssä säädetyllä tavalla. Kantaverkon liittymismaksun sekä hankekehityskulujen ja muiden kulujen, jotka liittyvät hankkeen käynnistämiseen ja suunnitteluun, ei katsottu kohdistuvan TVL 10 §:n 10 kohdassa tarkoitettuihin omaisuuseriin.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2023 ja 2024.

Tuloverolaki 6 §, 10 § 10 kohta ja 10 a kohta; Laki elinkeinotulon verottamisesta 14 § 1 mom. ja 23 §

(lainvoim, tarkistettava)