Yhtiö tarjosi luottojen välityspalvelua. Kyse oli AVL 41 §:ssä ja 42 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun tarjoamisesta. Yhtiö tarjosi luottojen välityspalvelua myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille ostajille, kuten EU:n alueelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten Norjaan sijoittautuneille sivuliikkeille. Yhtiö saattoi tarjota luottojen välityspalvelua muillekin sellaisille EU:n ulkopuolelle sijoittautuneille ostajille, joilla oli kiinteä toimipaikka EU:n alueella.

Keskusverolautakunta katsoi, että nyt arvioitavana olevassa tilanteessa oikeutta «arvonlisäveron» palautukseen/vähennykseen oli arvioitava «arvonlisäverodirektiivin» 169 artiklan c alakohdan sanamuodon perusteella. Hakijalla oli siten oikeus saada palautuksena/vähentää ostojen sisältämä «arvonlisävero» siltä osin kuin hankintoja käytettiin verosta vapautettujen luoton välityspalvelujen myyntiin, kun palvelujen vastaanottaja oli EU:n ulkopuolella sijaitseva sivuliike tai EU:n ulkopuolelle sijoittautunut yhtiö, joilla oli kiinteä toimipaikka jossakin EU-maassa.

Ennakkoratkaisu ajalle 21.11.2023-31.12.2024.

«Arvonlisäverolaki» 41 §, 42 § 1 momentti 2 kohta, 131 § 1 momentti 2 kohta; «Arvonlisäverodirektiivi» 135 artikla 1 kohta b alakohta, 169 artikla c alakohta

(lainvoim. tarkistettava, valitettu)