Hakija myi loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille hakemuksessa tarkemmin kuvattuja sosiaalihuoltolain 19 a §:ssä tarkoitettuja kotihoitopalveluja. Hakija ei tuottanut sosiaalihuoltopalveluja, vaan sosiaalihuoltopalvelujen tuottajat olivat Valveri-rekisteriin rekisteröityjä itsenäisiä yrittäjiä. Hakemuksen mukaan Valvira hyväksyi hakijan toiminnan järjestämisen siten, että vain palvelujen tuottajilla oli kotihoitopalvelujen osalta tarvittavat rekisteröinnit.

Sosiaalihuoltopalveluja koskevassa arvonlisäverolain 38 §:ssä verottomuuden edellytyksiä koskevat vaatimukset kohdistuivat lain sanamuodon mukaan palvelun tuottajaan, eikä myöskään «arvonlisäverodirektiivin» sanamuoto asettanut erityisiä rajoituksia palvelun myyjälle. Arvonlisäverotuksessa sovellettavan verotuksen neutraalisuuden periaatteen oli myös katsottava edellyttävän tulkintaa, jonka mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttävän palvelun edelleenmyynti oli vapautettu verosta. Kun palvelun tuottajan toiminta oli sosiaaliviranomaisen valvomaa ja palvelut suoritettiin sosiaalihuollon tarpeessa olleelle henkilölle, voitiin palvelu myydä arvonlisäverottomasti myös edelleen.

Sosiaalihuollon palvelujen tuottajan toiminta oli hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa arvonlisäverolaissa tarkoitetulla tavalla sosiaaliviranomaisen valvomaa. Hakijan ei siten ollut suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitettujen kotihoitopalveluiden edelleenmyynnistä loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille.

Tilanteessa, jossa kotisairaanhoito muodostui jonkin itsenäisen yrittäjän ja asiakkaan kohdalla yksinomaiseksi tai pääasialliseksi suoritteeksi, hakemuksessa kuvatut kotisairaanhoitopalvelut olivat laissa tarkoitetulla tavalla ihmisen terveydentilan määrittämiseksi tai terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi suoritettuja toimenpiteitä. Hakemuksen mukaan kotisairaanhoitopalvelua tuottaneet itsenäiset yrittäjät olivat itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi rekisteröityneitä terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joten lain edellytys rekisteröinnistä täyttyi. Kotisairaanhoitopalvelu oli tässä tilanteessa arvonlisäverolain 34 §:n nojalla arvonlisäveroton terveyden- ja sairaanhoitopalvelu.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2017:192 mukaan verosta vapauttamisen edellytykset täyttäneen terveyden- ja sairaanhoitopalvelun edelleenmyynti oli vapautettu verosta. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa hakija myi edelleen verosta vapautetun terveyden- ja sairaanhoitopalvelun. Näin ollen hakijan hakemuksessa tarkoitetun kotisairaanhoitopalvelun edelleenmyynti loppuasiakkaille, hyvinvointialueille tai yksityisille sosiaalihuoltoalan toimijoille oli arvonlisäveroton.

Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2023-31.12.2024.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34, 35, 37 ja 38 §; Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 132 artikla 1 kohta b ja g alakohta; Sosiaalihuoltolaki 19 a §; Laki Verohallinnosta 14 § 1 mom; Arvonlisäverolaki 190 a §; KHO 2017:192

Äänestys 5-3

(lainvoim. tarkistettava)