Perustettavan säätiön sääntöjen mukaisena tarkoituksena oli erään kotimaisen taiteenlajin ja sen toimintaedellytysten edistäminen. Hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella säätiö toimisi lähinnä apurahasäätiönä ja tukisäätiönä. Säätiön pääasiallinen rahoitus koostuisi perustamisvaiheessa lahjoitetun peruspääoman tuotosta sekä perustajan vuosittain tekemistä lisälahjoituksista. Säätiön säännöt mahdollistivat liiketoiminnan harjoittamisen toimintamuotojen rahoittamiseksi, mutta säätiö ei suunnitellut liiketoiminnan harjoittamista. Sääntökirjauksella oli varauduttu siihen, että säätiö voisi tarvittaessa harjoittaa esimerkiksi taiteenlajia edistävää julkaisu- tai koulutustoimintaa. Tarkoituksena ei silloinkaan olisi voiton tuottaminen, ja tällaisen liiketoiminnan osuus olisi vähäinen suhteessa säätiön koko toiminnan laatuun ja laajuuteen.

Säätiö olisi taiteenalan merkittävä tukija, jonka jakamat tuet kohdistuisivat ensisijaisesti taiteenalan kulttuurisen arvon ja monimuotoisuuden kasvun tukemiseen. Säätiö jakaisi tukia sekä suoraan tuensaajille että muiden taiteenalalla toimivien tukiorganisaatioiden kautta. Säätiö jakaisi tarkoitustaan toteuttaviin kohteisiin vuotuisista sijoitustuotoista vähintään 60 % sekä lisäksi tietyt perustajan sille vuosittain tekemät lisälahjoitukset kokonaisuudessaan. Säätiön alkuvaiheessa kartutettaisiin varallisuutta jossain määrin, jotta säätiö saavuttaisi tukitoiminnan vaikuttavuuden kannalta sopivan koon, mutta tämän jälkeen säätiön jakamien tukien määrä nousisi myös suhteessa sijoitustuottoihin. Tarkoituksena oli jakaa mahdollisimman suuri osa tuotoista vuotuisina tukina. Jaetun tulovirran oli tarkoitus olla taloudellisista vuosivaihteluista riippumatta mahdollisimman tasaista. Säätiö osoittaisi enintään kolmasosan tuestaan taiteenlajin parissa toimiville yrityksille ja muille elinkeinonharjoittajille. Elinkeinonharjoittajille suunnattu tuki kohdistuisi ajallisesti, rahamääräisesti ja sisällöllisesti rajattuihin hankkeisiin, joilla on säätiön tarkoituksen toteuttamista vastaavat konkreettiset tavoitteet. Henkilökohtaisia työskentelyapurahoja lukuun ottamatta tukea maksettaisiin vain toteutuneita kustannuksia vastaan. Vaikka tuettavissa hankkeissa voisi olla myös kaupallisella tavalla toteutettuja hankkeita, tarkoituksena ei ollut tukea voitollista toimintaa, vaan mahdollistaa esimerkiksi marginaalisten ja taloudellisesti riskialttiiden, mutta monimuotoisuudelle tärkeisiin suuntauksiin tai osa-alueisiin liittyvien hankkeiden toteutuminen. Säätiön purkautuessa tai lakatessa jäljellä olevat varat käytettäisiin säätiön tarkoitusta edistävään yleishyödylliseen toimintaan.

Keskusverolautakunnan mukaan kyse oli tuloverolain (TVL) 22 §:n 2 momentissa olevassa esimerkkiluettelossa mainitusta yhteisöstä, jonka varsinaisena tarkoituksena oli taiteen tukeminen. Edellä kuvatuissa olosuhteissa säätiön voitiin katsoa toimivan TVL 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa edellytetyllä tavalla yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä. Apurahoja ja muita tukia katsottiin jaettavan riittävän merkittävä määrä suhteessa säätiön vuotuisiin tuottoihin sekä sen varallisuuteen. Jaettavan tuen määrää tuli tarkastella useamman vuoden aikajänteellä. Myös elinkeinonharjoittajien suoran tai välillisen tukemisen voitiin katsoa kuuluvan yleishyödylliseksi katsottavan tarkoituksen alaan, kun tukeminen perustuisi säätiön tarkoituksen toteuttamiseen ja hakemusasiakirjoissa kuvattuja tuen suuntaamisen, laaja-alaisuuden ja monimuotoisuuden tukemisen sekä hankekohtaisuuden periaatteita noudatettaisiin. Tukien myöntämistoiminta muodosti näissä olosuhteissa olennaisen osan säätiön toiminnasta eikä säätiö harjoittaisi sellaista elinkeinotoimintaa, joka luonteensa ja laajuutensa vuoksi estäisi säätiön yleishyödyllisyyden. Myös selvitetyt hallinnon ja toiminnan arvioidut kulut katsottiin toiminnan laajuuteen nähden kohtuullisiksi.

Hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen mukaan tuet olisivat yleisesti haettavissa ja kohdistuisivat alkuvaiheessa useille kymmenille ja toiminnan päästyä kunnolla käyntiin sadoille henkilöille tai hankkeille vuosittain. Säätiön tukema toiminta edistäisi taiteenlajin saattamista laajan yleisön saataville useille eri kohderyhmille. Keskusverolautakunta katsoi, että säätiön toiminta ja tuet kohdistuisivat varsin laaja-alaisella tavalla kyseessä olevan taiteenlajin kotimaiseen kenttään, ja TVL 22 §:n 1 momentin 2 kohdassa edellytetyllä tavalla säätiön toiminta ei tällöin kohdistunut vain rajoitettuihin henkilöpiireihin.

Säätiön sääntöjen mukaan hallituksen jäsenille voitiin maksaa tavanomaista palkkiota ja korvausta tehdystä työstä. Säätiön purkautuessa tai sen lakatessa jäljellä olevat varat olisi käytettävä säätiön tarkoitusta edistävään yleishyödylliseen toimintaan. Se, että säätiö voisi sääntöjensä mukaisesti tuottaa etua perustajalle ja tukea taloudellisesti kolmea yhdistystä, joilla oli myös oikeus valita jäseniä säätiön hallitukseen, ei keskusverolautakunnan mukaan ollut este yleishyödyllisyydelle, koska tämän tukemisen voitiin hakemusasiakirjoissa kuvatuissa olosuhteissa nähdä olevan säätiön tarkoituksen mukaista, ja kun taloudellista tukea myönnettäisiin näille toimijoille samoilla ehdoilla kuin muillekin. Näin ollen ei ollut ilmennyt, että säätiö tuottaisi TVL 22 §:n 1 momentin 3 kohdan vastaisesti toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.

Keskusverolautakunta katsoi, että säätiötä voitiin hakemusasiakirjoissa esitetyissä olosuhteissa kohdella TVL 22 §:n mukaisena yleishyödyllisenä yhteisönä. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2024.

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.

Tuloverolaki 22 §