Asiassa oli ratkaistavana, oliko hakijan vakuutusyhtiöille myymissä työeläkekuntoutuspalveluissa kysymys arvonlisäverolain 44 §:ssä tarkoitetusta verottomasta vakuutuspalvelusta. Hakijan tarjoamat työeläkekuntoutuspalvelut perustuivat aina vakuutusyhtiöltä saatavaan toimeksiantoon, ja palvelun sisältö noudatti vakuutusyhtiön laatimaa palvelukuvausta.

Hakemuksessa tarkoitetussa palvelukokonaisuudessa hakija ensin arvioi alkuselvityksessä vakuutusyhtiön asiakkaan ammatillisen kuntoutuksen tarpeen ja edellytykset. Hakija laati alkuselvityksestä vakuutusyhtiölle yhteenvedon, jossa otettiin kantaa asiakkaan työhönpaluumahdollisuuksiin ja esitettiin suunnitelma siitä, miten asiassa oli tarkoitus edetä. Jos hakija arvioi alkuselvityksen aikana, ettei kuntoutukselle ollut edellytyksiä, toimeksianto päättyi alkuselvityksen jälkeen. Muutoin toimeksianto jatkui ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatimisella. Hakija myös selvitti asiakkaan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset ja esitti perustelut maksullisen koulutuksen tarpeelle. Lisäksi hakijan tarjoamaan palveluun saattoi kuulua työkokeilun järjestämistä, yrittäjävalmennusta, yrittäjien ammatillista kuntoutusta, opintojen seurantapalvelua sekä harkinnanvaraisesti sovittavia psykologin palveluja. Hakija toimitti vakuutusyhtiölle kuntoutuksen aikana välilausuntoja ja yhteenvetoja suunnitelmista sekä toteutetuista palveluista sekä laati toimeksiannon päättämisen yhteydessä vakuutusyhtiölle loppuyhteenvedon. Hakemuksen mukaan vakuutusyhtiö käytti hakijan palveluja tehdessään etuuspäätöksiä ammatillisena kuntoutuksena korvattavista toimenpiteistä.

Keskusverolautakunta totesi, että hakija ei harjoittanut vakuutustoimintaa, eikä hakija ollut vakuutusyhtiön ja sen asiakkaan välisen vakuutussopimuksen osapuoli. Hakijan myymässä palvelussa ei ollut kysymys arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta vakuutuspalvelun myynnistä tai välityksestä eikä «arvonlisäverodirektiivin» 135 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vakuutustoiminnasta.

Arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa mainittujen vakuutuspalveluihin kiinteästi liittyvien palveluiden luettelo on lain esitöiden (HE 88/1993 vp) mukaan tarkoitettu tyhjentäväksi. Hakijan vakuutusyhtiöille myymiä palveluja ei ollut pidettävä arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentin mukaisina vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyvinä palveluina, vakuutuskorvauksia koskevina ratkaisu-, laskenta- tai päätöspalveluina, vakuutustoimintaan liittyvinä vahingontarkastuspalveluina taikka muinakaan mainitussa lainkohdassa tarkoitettuina verottomina vakuutuspalveluina. Yksinomaan se seikka, että hakija myi palvelun vakuutusyhtiölle, joka oli solmimansa vakuutussopimuksen ja työeläkelainsäädännön nojalla velvollinen järjestämään kyseisiä palveluja asiakkailleen ja jolla oli riski vahinkotapahtumasta, ei antanut aihetta arvioida hakijan myymän palvelun luonnetta toisin.

Hakijan oli suoritettava hakemuksessa tarkoitettujen palveluiden myynnistä arvonlisäveroa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom. 1 kohta ja 44 §; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta a alakohta