A Oy oli avannut suomalaisille tuotteille markkinapaikan B:n ylläpitämälle verkkoalustalle. A Oy ja C Oy olivat tehneet jakelusopimuksen, jonka mukaan A Oy sai yksinoikeuden edustaa C Oy:n tuotteita B:n myyntikanavassa. A Oy osti C Oy:n valmistamia tuotteita ja vei ne Kiinan markkinoille.

C Oy siirsi tavarat itsenäisen kuljetusliikkeen hallussa olevaan koontivarastoon. Jakelusopimuksen ehtojen mukaan tavarat katsottiin toimitetuiksi, myynnin tapahtuneen ja tavaroiden omistusoikeuden siirtyneen A Oy:lle vasta silloin, kun kuljetusliike siirsi tavarat varastosta kuljettaakseen ne Kiinaan. Kaikki tavaraan liittyvät vaaranvastuut ja muut velvoitteet säilyvät C Oy:llä tähän saakka. A Oy teki tavaroista vienti-ilmoituksen Tullille. C Oy:n ja muiden A Oy:n kanssa yhteistyötä tekevien valmistajien koontivarastoon toimittamat tavarat koottiin koontivarastossa välittömästi tai niin pian kuin mahdollista kuljetusteknisesti järkeviksi vientilähetyksiksi.

Koska C Oy siirsi tavarat itsenäisen kuljetusliikkeen haltuun, joka varastoi tavaroita ainoastaan kuljetusteknisistä syistä, ja tavarat katsottiin toimitetuiksi A Oy:lle vasta kun tavaroiden vientikuljetus varastosta alkoi, C Oy:n myynnin A O:lle oli katsottava olevan veroton AVL 70 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

C Oy:n A Oy:lle myymät tavarat vietiin Suomesta suoraan Kiinassa sijaitsevaan B:n ylläpitämään varastoon, jossa olevat tavarat säilyvät A Oy:n omistuksessa, kunnes tavarat kuljetettiin kuluttajille. Koska tavarat olivat Kiinassa, kun tavaroiden kuljetus asiakkaille alkoi, ei myynti tapahtunut Suomessa eikä A Oy:n tullut suorittaa myynnistä Suomen arvonlisäveroa.

Ennakkoratkaisu ajalle 30.8.2022–31.12.2023.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 18 § 1 momentti, 63 § 2 momentti, 70 § 1 momentti 2 kohta

Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 2 artikla 1 kohta a alakohta, 14 artikla 1 kohta, 32 artikla, 146 artikla 1 kohta a alakohta