Hakemuksen mukaan A:n työnantajan oli tarkoitus tarjota A:lle lyhytaikaiseksi työsuhdeasunnoksi huoneistoa, jonka työnantaja vuokraisi B Oy:ltä majoitussopimuksella. Huoneistoja oli mahdollista vuokrata päivä- ja kuukausihintaan. Tarvittaessa majoitussopimuksen pystyi uusimaan ennen edellisen sopimuskauden päättymistä. Huoneistot olivat kalustettuja ja lisäksi hintaan kuului muun muassa sisustuspaketti, siivous, netti, sähkö, vesi ja lämmitys. Majoitukseen sisältyi myös kaikkien majoituspalvelun käyttäjien käytössä olevat yhteiset tilat ruokailuun, rentoutumiseen ja työskentelyyn, sekä oikeus käyttää kiinteistön kuntosalia ja saunaosastoa. Mahdolliset lisäpalvelut, kuten aamupala, voitiin tilata varauksen yhteydessä tai ostaa suoraan palveluntarjoajalta.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa esitetyn perusteella hakijalle tarjottavassa luontoisedussa oli kokonaisuutena arvioiden kyse ennemmin hotellitasoisesta majoituksesta kuin tavanomaisiksi luonnehdittavista asuinolosuhteista. Siten kyseinen luontoisetu ei hakijan näkökulmasta vastannut luonteeltaan Verohallinnon luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettua asuntoetua.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakijalle annettava luontoisetu tuli arvostaa verotuksessa tuloverolain 64 §:n 1 momentin sekä Verohallinnon vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista antaman päätöksen 27 §:n mukaisesti käypään arvoon.

Ennakkoratkaisu verovuodelle 2019.

Tuloverolaki 64 § 1 mom.; Verohallinnon päätös vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista 27 §