Hakemuksen mukaan hakija aikoi periä asiakkailleen myöntämistä luotoista kertakorvauksena järjestelypalkkion, joka erääntyi kokonaisuudessaan maksettavaksi lainan myöntämisen hetkellä. Järjestelypalkkion suuruus vaihteli asiakkuuden mukaan prosenttiosuutena lainapääomasta, mutta järjestelypalkkio oli kuitenkin aina vähintään 300 euroa.

Hakija aikoi laatia kirjanpitonsa Finanssivalvonnan rahoitussektorin kirjanpidosta, tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta 9.3.2016 antaman ja 29.1.2018 muutetun määräyksen mukaisesti. Hakijan mukaan lainan järjestelypalkkiota pidettiin Finanssivalvonnan määräyksen perusteella korkotuottona, joka tuli jaksottaa laina-ajalle IFRS 9.B5.4.1:ssa määritellyn efektiivisen koron menetelmää noudattaen.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemuksessa esitetyn perusteella hakijan asiakkaaltaan lainan myöntämisen yhteydessä perimällä järjestelypalkkiolla ei ollut taloudellista eikä sopimusperusteista yhteyttä myönnettävän lainan laina-aikaan. Lainan järjestelypalkkiota oli hakemuksessa esitetyn perusteella pidettävä kertakorvauksen luonteisena hakijan palkkiona lainan myöntämisestä. Edellä esitetyillä perusteilla keskusverolautakunta katsoi, että lainan järjestelypalkkioita ei voitu jaksottaa verotuksessa laina-ajalle elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 20 §:n mukaisesti, vaan järjestelypalkkiot olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 19 §:n 1 momentin mukaisesti sen verovuoden tuottoa, jonka aikana palkkion perusteena ollut lainasopimus oli tehty. Sillä, että hakemuksen mukaan hakija jaksotti lainan järjestelypalkkiot kirjanpidossaan laina-ajalle, ei ollut merkitystä asiassa.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2018 ja 2019.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 19 § 1 mom. ja 20 §

KHO 11.9.2019 T 4062 (ei muutosta)