A Oy tarjosi kahdenlaisia varastointiin liittyviä palveluja. Kokonaispalvelukonseptissa asiakas varasi palvelun Internet-järjestelmän kautta. A Oy haki varastoitavat tavarat asiakkaan ilmoittamasta paikasta ja varastoi ne käytössään oleviin tiloihin. Varastoinnin päätyttyä A Oy toimitti tavarat asiakkaan ilmoittamaan paikkaan. Itsepalvelukonseptissa asiakas sai kulkuoikeuden varastoon. Asiakas järjesti tavaroiden kuljetuksen varastoon itse. Myös varastoinnin päätyttyä asiakas hoiti tavaroiden kuljetuksen pois varastosta itse. A Oy varasi itselleen oikeuden tavaroiden siirtämiseen varastoinnin aikana, jos A Oy katsoi sen varastointitilojen käytön kannalta tarpeelliseksi. Kummassakin palvelussa palvelun hinta määräytyi varastoitavien palvelujen määrän (kuutioiden) perusteella.

Kummassakin palvelukonseptissa varastointipalvelun keskeinen sisältö muodostui tavaran säilyttämisestä. Kummassakaan palvelussa asiakas ei saanut käyttöoikeutta nimenomaisesti määriteltyyn kiinteän omaisuuden osaan siten, että asiakas olisi voinut sulkea muut henkilöt tämän oikeuden ulkopuolelle. Kummassakaan palvelukonseptissa ei siten ollut kyse AVL 27 §:ssä tarkoitetusta kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta vaan arvonlisäverollisesta palvelun suorittamisesta.

Ennakkoratkaisu ajalle 29.5.2017–31.12.2018.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 27 § 1 momentti ja 28 §; Neuvoston täytäntöönpanoasetus 282/2011 siten kuin se on muutettuna asetuksella 1042/2013 13 b artikla ja 31 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan h alakohta; EUT asiassa C-451/06 (Waldendorff), asiassa C-572/07 (RLRE Tellmer Property) ja asiassa C-155/12 (RR Donelley Global Turnkey Solutions Poland sp. z o.o.)