Hakemuksen mukaan A Oyj:n osakkeet oli 2000-luvun alussa merkitty osakkeenomistajien arvo-osuustileille. Niiden osakkeenomistajien, joilla ei ollut arvo-osuustiliä, osakkeet oli talletettu yhteistilille. A Oyj:n yhtiökokous oli sittemmin päättänyt myydä yhteisellä arvo-osuustilillä olevat omistajiensa arvo-osuustileille siirtämättömät osakkeet omistajiensa lukuun tuolloin voimassa olleen osakeyhtiölain säännösten mukaisesti. Osakkeiden myynnistä saaduista varoista oli tehty maksutalletus lääninhallitukseen.

Hakemuksen mukaan osakkeiden myynnistä saatuihin varoihin oikeutetuilla oli ollut oikeus hakea varojaan aluehallintovirastolta, mutta kaikkia A Oyj:n tallettamia varoja ei kuitenkaan ollut määräaikaan mennessä haettu. Tämän seurauksena A Oyj on vaatinut hakematta jääneitä varoja itselleen. Hakemuksessa oli esitetty, että kyseisten varojen siirtymistä A Oyj:n haltuun tulisi arvioida verotuksessa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna muuna pääomansijoituksena.

Keskusverolautakunta totesi, että verotuksessa pääomasijoituksena pidettävälle suoritukselle on luonteenomaista se, että yhtiön osakkeenomistajan varallisuuden määrässä ei lähtökohtaisesti tapahdu muutosta, koska hänen osakkeidensa arvon voidaan katsoa kasvavan yhtiöön tehdyn sijoituksen määrällä. Siten yhtiöoikeudellisesti pääomansijoituksena pidettävän erän käsittely verotuksessa voi poiketa muun muassa niissä tilanteissa, joissa sijoituksen tekee muu kuin yhtiön osakkeenomistajana oleva tai sellaiseksi sijoituksen myötä tuleva taho.

Hakemuksessa esitetyn perusteella kyseessä olevat varat olivat muodostuneet yhtiön osakkeenomistajien passiivisuuden seurauksena, ja osakkeiden omistamiseen liittyvien oikeuksien voitiin katsoa lakanneen tosiasiallisesti viimeistään osakkeiden myynnin myötä. Tämän jälkeen osakkeenomistajanoikeutensa menettäneet entiset osakkeenomistajat olivat ajan kulumisen myötä menettäneet oikeutensa myös heidän lukuunsa myydyistä osakkeista saatuihin varoihin, joita A Oyj oli hakemuksen mukaan sittemmin hakenut itselleen.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa tapahtuvaa varojen siirtymistä A Oyj:n haltuun ei voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna pääomansijoituksena. Sen sijaan kyseinen A Oyj:n rahana saama etu oli yhtiön näkökulmasta rinnastettavissa tilanteeseen, jossa velalliselle muodostuu rahanarvoinen etuus velan vanhentumisen myötä. Tähän nähden keskusverolautakunta katsoi, että A Oyj:n hakemuksessa kuvatulla tavalla saamat varat olivat yhtiön veronalaista tuloa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n mukaisesti. Ennakkoratkaisu verovuodelle 2017.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 § ja 6 § 1 mom. 2 kohta

Päätös julkaistaan vain lyhennelmänä.