X Oy tarjosi työnantajayrityksille lounas-, liikunta- ja kulttuuriseteleitä sekä työmatkaseteleitä. Kyse oli työntekijöiden puhelimelle ladattavista mobiiliseteleistä. Työnantaja maksoi etukäteen mobiilisetelin nimellisarvon.

Kun myyjä ja muut «arvonlisäverotuksen» kannalta olennaiset seikat eivät olleet tiedossa X Oy:n veloittaessa nimellisarvon työnantajalta, nimellisarvon veloitusta ei voitu pitää myöhemmin luovutettavien tavaroiden ja myöhemmin suoritettavien palvelujen myynnistä saatuna korvauksena. Kyse oli X Oy:n ylläpitämään maksutapajärjestelmään liittyvästä rahasiirrosta. X Oy:n ei tullut suorittaa «arvonlisäveroa» nimellisarvon veloituksesta.

X Oy tarjosi myös palvelun, jossa työntekijä latasi puhelimeensa mobiilisetelin, joka kävi maksuvälineenä työntekijän työnantajan ja sopimuslounaan palveluntarjoajan välisessä sopimuksessa sovitussa lounasravintolassa. Sopimuslounaan palveluntarjoaja sai maksun luovuttamastaan sopimuslounaasta jälkikäteen X Oy:n kautta sen jälkeen, kun X Oy oli veloittanut sopimuslounaan arvon työnantajalta.

X Oy:n veloittaessa sopimuslounaan arvon työnantajalta, kyse ei ollut vastiketta vastaan tapahtuvasta palvelun myynnistä vaan X Oy:n ylläpitämään maksutapajärjestelmään liittyvästä rahasiirrosta. X Oy:n ei tullut suorittaa «arvonlisäveroa» työnantajalta veloitetusta sopimuslounaan arvosta.

X Oy veloitti edellä kuvattuihin järjestelyihin liittyen työnantajalta tilinkäyttömaksun ja raportointimaksun. Lisäksi X Oy veloitti palveluntarjoajalta palvelupalkkion. Nämä palkkiot olivat vastiketta X Oy:n suorittamista palveluista, jotka koskivat tilisiirtoja ja muuta maksuliikenteen järjestämistä. Suoritettavia palveluja oli arvioitava X Oy:n tarjoaman palvelukokonaisuuden osana. Kyse oli «arvonlisäverolain» 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta maksuliikkeestä. X Oy:n ei tullut suorittaa «arvonlisäveroa» työnantajalta ja palveluntarjoajalta veloitetusta palkkiosta.

Ennakkoratkaisu ajalle 28.11.2016-31.12.2017.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 momentti 1 kohta, 18 §, 41 §, 42 § 1 momentti 4 kohta; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta d alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-419/02 (BUPA Hospitals Ltd) ja asiassa C-607/14 (Bookit Ltd)

KHO 26.6.2018 T 3182 (ei muutosta)