X Oy harjoitti autokauppaa. Yhtiö oli tehnyt sopimuksia, joiden perusteella se tarjosi auton ostajille asiamiehenä osamaksu- ja leasingrahoitusta sekä vakuutussopimuksia. Yhtiö sai «arvonlisäverottomia» välityspalkkioita rahoitusyhtiöltä rahoitussopimuksen syntymisestä ja vakuutusyhtiöltä vakuutussopimuksen syntymisestä.

Rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen oli osa X Oy:n tavanomaista liiketoimintaa. Kyse ei ollut ainoastaan satunnaisesti harjoitetusta toiminnasta. Rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen oli X Oy:n «arvonlisäverollisen» toiminnan välitön, pysyvä ja välttämätön jatke. Kysymys ei siten ollut «arvonlisäverodirektiivissä» tarkoitetuista liitännäisistä liiketoimista, vaan sellaisesta taloudellisesta toiminnasta, joka oli otettava huomioon vähennysoikeuden suhdelukua laskettaessa pro rata – menettelyssä.

Vakuutusten välityspalvelu ei myöskään ollut liitännäisiä liiketoimia koskevassa «arvonlisäverodirektiivin» 174 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu palvelu.

«Arvonlisäverodirektiivi» tai «arvonlisäverolaki» ei sisältänyt säännöstä, jonka mukaan «arvonlisäverovelvollinen» voisi vähentää vähennykseen muutoin oikeuttamattomia hankintoja sillä perusteella, että vähennykseen oikeuttamaton käyttö oli vähäistä tai että toiminta tapahtui «arvonlisäverollisen» toiminnan yhteydessä. «Arvonlisäverodirektiivin» ja «arvonlisäverolain» systematiikka sekä «arvonlisäverotuksen» neutraalisuuden periaate edellyttävät, että samanlaista toimintaa harjoittavia toimijoita kohdellaan «arvonlisäverotuksessa» samalla tavalla. Autokaupan rahoittamiseen ja vakuuttamiseen liittyvien palvelujen tarjoaminen autokaupan yhteydessä ei voinut siten johtaa laajempaan yleiskulujen «arvonlisäveron» vähennysoikeuteen kuin jos vastaavia palveluja olisi tarjottu vähennykseen oikeuttamattoman toiminnan yhteydessä tai itsenäisenä toimintana. Muutakaan perustetta «arvonlisäverottomaan» toimintaan liittyvien kulujen vähennysoikeudelle ei näin ollen ollut.

Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettu rahoitus- ja vakuutussopimuksien välittäminen tuli siten ottaa huomioon «arvonlisäveron» vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä.

Ennakkoratkaisu ajalle 11.3.2016–31.12.2017

«Arvonlisäverolaki» 41 §, 42 §, 44 §, 102 § 1 momentti 1 kohta, 117 §; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta a-g alakohdat, 173 artikla 1 kohta ja 2 kohta c alakohta, 174 artikla 1 kohta ja 2 kohta b ja c alakohta; EUT asiassa C-306/94 (Régie Dauphinoise – Cabinet A. Forest SARL), asiassa C-77/01 (Empresa de Desenvolvimento Mineiro SGPS SA (EDM)), asiassa C-174/08 (NCC Construction Danmark A/S).

KHO 9.3.2017 T 1023 vuosikirja (ei muutosta)