Verovelvollisuusryhmä osti Ranskaan sijoittautuneelta yhtiöltä maksutapahtumien selvittelyä ja prosessointia koskevan palvelukokonaisuuden. Palvelukokonaisuus sisälsi seuraavia palveluja: maksutapahtumatiedoston hyväksyminen, pankin nettoposition laskeminen, katteensiirtopyynnön sisältämän maksutapahtumatiedoston lähettäminen Euroopan keskuspankin järjestelmään ja katteen siirtoa koskevan maksutapahtumatiedoston toimittaminen pankeille. Katteensiirrot tapahtuivat Euroopan keskuspankin järjestelmässä.

Pankkien välisten saamisten selvittämisessä ei ollut kyse maksuliikettä koskevasta toimesta. Palvelun tarjoaja ei myöskään osallistunut katteensiirtojen toteuttamiseen maksuliikkeen hoitamisen tarkoituksessa, vaan sen osuus rajoittui katteen siirtoa koskevan maksutapahtumatiedoston toimittamiseen. Tätä maksutapahtumatiedoston toimittamista ei voitu pitää Unionin tuomioistuimen tuomiossa asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter (SDC)) tarkoitettuna tilisiirtona. Palvelukokonaisuuteen ei siten sisältynyt sellaisia palveluja, joita olisi voitu pitää arvonlisäverolaissa ja arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettuina rahoituspalveluina. Palvelut eivät siten täyttäneet rahoituspalvelun erityisiä ja olennaisia tehtäviä vaan kyse oli ainoastaan teknisestä palvelusta. Korkein hallinto-oikeus on myös julkaisemattomassa päätöksessään KHO 10.12.2004 T 3244 katsonut, että nyt kyseessä oleva maksutapahtumien selvittelyä ja prosessointia koskeva palvelu ei ollut AVL 42 §:ssä tarkoitettu rahoituspalvelu. Verovelvollisuusryhmän oli suoritettava arvonlisäveroa käännetyn verovelvollisuuden perusteella maksutapahtumien selvittelyä ja prosessointia koskevan palvelukokonaisuuden ostosta.

Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2015–31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 9 § 1 momentti, 41 §, 42 § 1 momentti 4 kohta ja 3 momentti; Arvonlisäverodirektiivin (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta d alakohta; EUT asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter (SDC)) ja asiassa C-350/10 (Nordea Pankki Suomi Oyj)

KHO 3.2.2017 T 404 (ei muutosta)