Ulkomainen yliopisto myi Suomessa yksityishenkilöille MBA-koulutusta. MBA-koulutus sisälsi lähiopetus- ja workshop-päiviä. Suurin osa lähiopetuspäivistä toteutettiin Suomessa. Lisäksi Suomessa toteutettiin pienryhmätapaamisia. Osa lähiopetuspäivistä toteutettiin muualla kuin Suomessa. Lisäksi koulutukseen kuului vapaaehtoinen viikon mittainen ulkomailla toteutettava osuus. Edellä todettujen lähiopetus- ja workshop-päivien lisäksi koulutus toteutettiin itseopiskeluna, joka muodosti 50 % koulutuksesta. Opiskelijoiden käytössä oli myös sähköinen opiskeluympäristö, joka oli ensisijaisesti opettajan ja opiskelijoiden yhteydenpitoväline. Opettajat olivat fyysisesti muissa EU-maissa. Koulutuksesta noin 2,5 % tapahtui sähköisessä opiskeluympäristössä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnon mukaan MBA-koulutus ei kuulunut suomalaiseen tutkintojärjestelmään. MBA-koulutus ei ollut siten AVL 39 §:ssä ja 40 §:ssä tarkoitettua korkeakouluopetusta. Merkitystä asiassa ei ollut sillä, että MBA-koulutuksen myynnistä ei suoritettu yliopiston sijaintivaltiossa arvonlisäveroa.

MBA-koulutus muodosti yhden koulutuskokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi ollut keinotekoista. Kun pääosa koulutuksesta toteutettiin Suomessa, voitiin koulutuksen katsoa kokonaisuudessaan tapahtuvan Suomessa. Yksityishenkilölle myytävän MBA-koulutuksen myyntimaa oli siten AVL 69 d §:n 2 momentin perusteella Suomi. Ulkomaisen yliopiston oli suoritettava arvonlisäveroa MBA-koulutuksen myynnistä yksityishenkilöille Suomessa.

Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2015–31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 9 § 1 momentti ja 2 momentti 2 kohta, 39 § 1 momentti, 40 §, 69 d § 2 momentti, 69 i §, 69 j § 1 momentti 5 ja 6 kohta.; Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 132 artikla 1 kohta i alakohta; Neuvoston täytäntöönpanoasetus (282/2011) 7 artikla 3 kohta j alakohta.; EUT asiassa C-41/04 (Levob Verzekeringen BV ja OV Bank NV)

KHO 11.5.2017 T 2240 vuosikirja (kumottu)