Hakija oli solminut sopimuksen julkisen sairaalan kanssa. Sopimuksessa oli sovittu erilaisten leikkauksien suorittamisesta vastiketta vastaan. Hakija toimitti leikkauksissa tarvittavan hoitohenkilökunnan lisäksi niissä tarvittavat tarvikkeet ja laitteet.

Hakijalla ei ollut yksityisestä terveydenhuollosta annetun lain (9.2.1990/152) 4 §:n mukaista lupaa tähän toimintaan. Tätä ei pidetty verottomuuden esteenä, kun ostajalla oli kyseinen lupa, myytävät palvelut olivat arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä tarkoitettuja terveyden- ja sairaanhoitopalveluja ja laillistetut ammattihenkilöt suorittivat hoitotoimenpiteet.

Toimintaa oli pidettävä arvonlisäverolain 34 ja 35 §:ssä tarkoitettuna yhtenä kokonaisuutena luovutettavana terveyden- ja sairaanhoitopalveluna. Palvelun yhteydessä luovutetut tarvikkeet ja laitteet olivat hoitotoimen harjoittajan käyttöön tulevia tai luovuttamia hoitoon tavanomaisesti liittyviä tavaroita. Näiden tavaroiden luovutuksissa ei ollut kyse erillisistä verollisista luovutuksista, vaan niiden luovutus oli osa arvonlisäverotonta kokonaispalvelua.

Ennakkoratkaisu ajalle 16.10.–31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 1 §, 18 §, 34 § ja 35 §; Yksityisestä terveydenhuollosta annettu laki 4 §; Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 132 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdat; Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-41/04, Lovob Verzekeringen ja OV Bank; C-44/11, Deutsche Bank; yhdistetyt asiat C-497/09, C-499/09, C-501/09 ja C-502/09, Borg ym. ja C-349/96, Card Protection Plan