X Oy tarjosi työnantajayrityksille paperisia lounas-, liikunta- ja kulttuuriseteleitä sekä vastaavia sähköisiä tilille tehtäviä saldolatauksia. Lisäksi X Oy tarjosi kunnille palveluseteleitä, joita voitiin käyttää sosiaali- ja terveyspalvelujen maksamiseen.

X Oy veloitti paperisten lounas-, liikunta- ja kulttuuriseteleiden nimellisarvon sekä saldolatauksen nimellisarvon työnantajayritykseltä. Kun luovutettavan tavaran tai suoritettavan palvelun arvonlisäverokanta ja myyjä eivät olleet tiedossa vielä X Oy:n veloittaessa nimellisarvon työnantajalta, nimellisarvon veloitusta ei voitu pitää myöhemmin luovutettavien tavaroiden tai myöhemmin suoritettavien palvelujen ennakkomaksuna. X Oy:n ei tullut suorittaa arvonlisäveroa nimellisarvon veloituksesta.

X Oy suoritti erilaisia palveluja, jotka liittyivät paperisten lounas-, liikunta- ja kulttuuriseteleiden sekä saldolatausten ja palveluseteleiden käyttämiseen maksuvälineenä. Tällaisia palveluja olivat esimerkiksi järjestelmän hallinnointipalvelut ja seteleiden nimeämistä ja postitusta koskevat palvelut. X Oy veloitti palkkioita ja muita veloituksia työnantajayrityksiltä, kunnilta ja maksut vastaanottavilta tavaran- ja palveluntarjoajilta. Veloitetut palkkiot ja muut veloitukset olivat vastiketta X Oy:n suorittamista palveluista, jotka koskivat tilisiirtoja ja muuta maksuliikenteen järjestämistä. Suoritettavia palveluja oli arvioitava X Oy:n tarjoaman palvelukokonaisuuden osana. Kyse oli arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta maksuliikkeestä. X Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa palvelukokonaisuudesta veloitetuista palkkioista ja muista veloituksista.

Ennakkoratkaisu ajalle 22.5.2015-31.12.2016.

Arvonlisäverolakia 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 §, 42 § 1 momentti 4 kohta; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artiklan 1 kohta d alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-419/02 (BUPA Hospitals Ltd) ja asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter (SDC)