Kaupunki ryhtyi harjoittamaan pysäköintitoimintaa kokonaan omistamansa kiinteistöyhtiön B Oy:n rakennuttamassa ja omistamassa pysäköintilaitoksessa, jonka yhtiö oli vuokrannut kaupungille. Kaupunki vuokrasi yhtiöltä myös pysäköintitoiminnassa käytettävät koneet ja laitteet. Kaupunki luovutti pysäköintilaitoksesta pysäköintipaikkoja lyhytaikaiseen pysäköintiin automaattimaksua vastaan sekä nimeämättömiä pysäköintipaikkoja kuukausimaksua vastaan. Tältä osin kyse oli arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetusta pysäköintitoiminnassa tapahtuvasta verollisesta pysäköintipaikkojen luovuttamisesta.

Lisäksi kaupunki luovutti pysäköintilaitoksesta työntekijöilleen nimeämättömiä paikkoja henkilökuntapysäköintiä varten. Pysäköintimaksut pidätettiin työntekijöiden palkasta kerran vuodessa. Henkilökunnan pysäköintipaikat olivat heidän käytössään vain silloin, kun he olivat työpaikalla, eikä pysäköintipaikkoja nimetty tiettyyn tarkoitukseen tai tietylle käyttäjälle. Henkilökunnalle luovutettavien pysäköintipaikkojen osalta kyse ei ollut kaupungin harjoittamasta arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta verollisesta pysäköintitoiminnasta, vaan arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetusta verottomasta kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisesta. Kaupungin ei ollut suoritettava arvonlisäveroa henkilökunnaltaan veloittamistaan pysäköintimaksuista.

Kaupungilla oli oikeus vähentää pysäköintilaitoksen vuokraan sekä pysäköintitoiminnassa käytettävien koneiden ja laitteiden vuokraan sisältyvistä arvonlisäveroista vain se osuus, joka kohdistui verolliseen pysäköintitoimintaan. Koska työntekijöille luovutettavien pysäköintipaikkojen osalta kyseessä oli veroton kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttaminen ja kiinteistöyhtiö B Oy ei voinut hakeutua verovelvolliseksi pysäköintilaitoksen vuokraamisesta kaupungin verotonta henkilökuntapysäköintiä varten, kaupungilla ei ollut näiden pysäköintipaikkojen osalta arvonlisäverolain 102 §:n ja 130 §:n 2 momentin mukaan oikeutta tehdä vähennystä tai saada palautusta pysäköintilaitoksen vuokraan eikä pysäköintitoiminnassa käytettävien koneiden ja laitteiden vuokraan sisältyvistä arvonlisäveroista.

Pysäköintilaitoksen läheisyyteen rakennettavien asuintalojen «asunto-osakeyhtiöt» olivat anoneet kaupungilta maankäyttö- ja rakennuslain 156 §:ssä säädettyä mahdollisuutta vapautua korvausta vastaan pysäköintipaikkojen rakentamisesta. «Asunto-osakeyhtiöt», niiden osakkaat tai asuntojen asukkaat eivät saaneet kaupungille suoritettavaa korvausta vastaan oikeutta pysäköintiin edellä tarkoitetussa pysäköintilaitoksessa eikä pysäköintilaitokseen perustettu rasitetta «asunto-osakeyhtiöiden» autopaikkoja varten. Kaupunki oli rakennusviranomaisena vapauttanut «asunto-osakeyhtiöt» rakentamisvelvoitteesta ja veloittanut «asunto-osakeyhtiöiltä» edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitetun korvauksen. Tältä osin kyse oli kaupungin harjoittamasta verottomasta viranomaistoiminnasta. Kaupungin ei ollut suoritettava arvonlisäveroa «asunto-osakeyhtiöiltä» perimistään maankäyttö- ja rakennuslain 156 §:ssä tarkoitetuista korvauksista. Ennakkoratkaisu ajalle 28.5.2014 - 31.12.2015. Äänestys 8−1.

Katso myös KVL 27/2014

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 6 § 1 mom, 27 §, 28 § 1 mom, 29 § 1 mom 5 kohta, 30 §, 102 § 1 ja 2 mom, 130 § ja 133 §; Arvonlisäverodirektiivi 135 artikla 1 kohta l alakohta ja 2 kohta b alakohta sekä 137 artikla; Maankäyttö- ja rakennuslaki 20 § 1 mom, 21 § ja 156 §; Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa 173/88, Henriksen ja C-428/02, Marselisborg

KHO 6.4.2016 T 1162 (ei muutosta)