X Oy myi täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua. X Oy veloitti omaisuuden arvoon perustuvan omaisuudenhoitopalkkion. Tämän lisäksi omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitettiin arvopapereiden välityspalkkioita ja rahastojen merkintä- ja lunastuspalkkioita. X Oy veloitti välityspalkkion tai merkintä- ja lunastuspalkkion itse tai vaihtoehtoisesti X Oy siirsi «arvopaperinvälittäjälle» tai rahastoyhtiölle varat, joista «arvopaperinvälittäjä» tai rahastoyhtiö veloitti palkkion. X Oy saattoi saada palkkionpalautuksena takaisin osan tai kaiken omaisuudenhoitoasiakkaalta veloitetusta välityspalkkiosta tai merkintä- ja lunastuspalkkiosta. «Arvopaperinvälittäjät» ja rahastoyhtiöt eivät kuuluneet X Oy:n kanssa samaan verovelvollisuusryhmään.

X Oy:n katsottiin myyvän palvelukokonaisuuden, johon kuului arvopapereiden ostoa ja myyntiä koskevien palvelujen lisäksi myös muita palveluja. Tämä on luonteenomaista täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelulle. Arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvät palvelut ovat AVL 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja arvonlisäverottomia palveluja, mutta arvopapereiden analysointiin liittyvät palvelut ovat arvonlisäverollisia palveluja. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat palvelut liittyivät niin läheisesti yhteen, että ne muodostivat yhden jakamattoman taloudellisen kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista. Näin ollen ja koska vapautuksia arvonlisäverosta on tulkittava suppeasti, X Oy:n myymää täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua pidettiin kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena palveluna. X Oy:n oli siten suoritettava arvonlisäveroa välityspalkkioista ja merkintä- ja lunastuspalkkioista, jotka veloitettiin täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaalta. Merkitystä ei ollut sillä, veloittiko X Oy palkkion itse vai veloittiko «arvopaperinvälittäjä» tai rahastoyhtiö palkkion X Oy:n puolesta. Merkitystä ei ollut myöskään sillä, että X Oy ja «arvopaperinvälittäjä» ja rahastoyhtiö eivät kuuluneet samaan verovelvollisuusryhmään. Palkkionpalautus ei ollut vastiketta X Oy:n «arvopaperinvälittäjälle» tai rahastoyhtiölle suorittamasta palvelusta vaan laskennallinen erä, jonka avulla määriteltiin X Oy:n alihankkijana toimivan «arvopaperinvälittäjän» tai rahastoyhtiön palkkion suuruus. Kyse oli tältä osin näiden kahden yhtiön välillä pelkästä rahasuorituksesta. Ennakkoratkaisu ajalle 30.10.2013-31.12.2014.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 41 §, 42 § 1 mom 2 kohta; Arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta f ja g alakohdat; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-44/11 (Deutsche Bank AG ), C-235/00 (CSC Financial Services Ltd), C-2/95 (Sparekaseernes Datacenter (SDC))

KHO 11.5.2015 T 1204 vuosikirja (osittain muutettu)