Verovelvollisuusryhmään kuuluvat omaisuudenhoitajayhtiöt myivät täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua. Täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksella palvelun ostaja siirsi sopimuksen piiriin kuuluvaa omaisuutta koskevan sijoitustoimintansa päätösvallan omaisuudenhoitajalle. Omaisuudenhoitajayhtiöt hoitivat asiakkaan omaisuutta itsenäisesti. Arvopapereilla käytävän kaupan osto- ja myyntitoimeksiannot omaisuudenhoitajayhtiöt antoivat toteutettavaksi A Oy:lle. Rahasto-osuuksien merkintöjä ja lunastuksia koskevat toimenpiteet omaisuudenhoitajayhtiöt antoivat toteutettavaksi B Oy:lle. Omaisuudenhoitajayhtiöt perivät täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksen mukaan vuosipalkkion. Tämän lisäksi jokaisesta arvopapereihin liittyvästä osto- ja myyntitoimeksiannosta sekä rahasto-osuuden merkinnän ja lunastuksen toteuttamisesta perittiin palkkio. Käytännössä A Oy tai B Oy veloitti palkkion täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun asiakkaalta arvopapereiden oston tai myynnin tai rahasto-osuuden merkinnän tai lunastuksen yhteydessä. Palkkio veloitettiin joko asiakkaan omalta tililtä tai välitystililtä, jonne omaisuudenhoitajayhtiö oli siirtänyt rahat asiakkaan tililtä. Arvopapereiden myynnin yhteydessä A Oy veloitti palkkion arvopapereiden myyntihinnasta. A Oy ja B Oy palauttivat omaisuudenhoitajayhtiölle sen osuuden palkkiosta palkkionpalautuksena.

Välityspalkkiosta sekä merkintä- ja lunastuspalkkiosta sovittiin täyden valtakirjan omaisuudenhoitosopimuksessa ja palkkion katsottiin perustuvan omaisuudenhoitajayhtiön ja täyden valtakirjan omaisuudenhoitoasiakkaan väliseen sopimukseen. Omaisuudenhoitajayhtiön perimän palkkion katsottiin muodostuvan sekä omaisuudenhoitajayhtiön osuudesta että A Oy:n tai B Oy:n osuudesta.

Omaisuudenhoitajayhtiön katsottiin myyvän palvelukokonaisuuden, johon kuului arvopapereiden ostoa ja myyntiä sekä rahasto-osuuksien merkintää ja lunastusta koskevien palvelujen lisäksi myös muita palveluja. Tämä on luonteenomaista täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelulle. Arvopapereiden ostoon ja myyntiin liittyvät palvelut ovat AVL 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuja «arvonlisäverottomia» palveluja, mutta arvopaperiomaisuuden analysointiin liittyvät palvelut ovat «arvonlisäverollisia» palveluja. Palvelukokonaisuuteen kuuluvat palvelut liittyivät niin läheisesti yhteen, että ne muodostivat yhden jakamattoman taloudellisen kokonaisuuden, jonka jakaminen osiin olisi keinotekoista. Kun välityspalkkiosta ja merkintä- ja lunastuspalkkiosta sovittiin täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua koskevassa sopimuksessa, niitä oli pidettävä kokonaisuudessaan täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelun myynnistä veloitettuna korvauksena. Koska vapautuksia «arvonlisäverosta» on tulkittava suppeasti, omaisuudenhoitajayhtiöiden myymää täyden valtakirjan omaisuudenhoitopalvelua pidettiin kokonaisuudessaan «arvonlisäverollisena» palveluna. Verovelvollisuusryhmän oli suoritettava «arvonlisäveroa» arvopapereiden välityspalkkiosta sekä rahasto-osuuksien merkintä- ja lunastuspalkkiosta. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, miten ja minkä tahon toimesta palkkiot veloitettiin. Ennakkoratkaisu ajalle 8.5.2013-31.12.2014. Äänestys 5-4.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 mom 1 kohta, 41 §, 42 § 1 mom 6 kohta ja 2 mom; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta f ja g alakohdat; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-44/11 (Deutsche Bank AG), C-235/00 (CSC Financial Services Ltd), C-2/95 (Sparekassernas Datacenter (SDC))

KHO 2014:121 (osittain muutettu)