A ry toimi jäsenyritystensä hyväksi harjoittamalla yleistä elinkeino- ja työvoimapoliittista edunvalvontaa. Lisäksi yhdistys tuotti jäsenilleen erilaisia jäsenkohtaisia palveluja kuten jäsenkohtaista neuvontaa työehtosopimusten ja TES-palkkausjärjestelmien soveltamisessa, työlainsäädäntöön liittyvissä kysymyksissä sekä verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Jäsenmaksun maksaminen oikeutti jäsenet käyttämään yhdistyksen tarjoamia palveluja. Kaikki jäsenet eivät käyttäneet näitä palveluja, ja eri jäsenten käyttämät palvelut erosivat toisistaan. Yhdistyksen tulot muodostuivat pääasiassa jäsenmaksuista. Lisäksi yhdistys sai tuloja seminaarimaksuista sekä tytäryhtiöille myydyistä palveluista.

Yhdistyksen jäsenmaksua vastaan tarjoamia palveluja tuli tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Yhdistyksen pääosin jäsenmaksuista muodostuvat tulot käytettiin jäsenille tarkoitettujen palvelujen tuottamiseen. Yhdistyksen toiminnan luonteen vuoksi jäsenten maksamaa jäsenmaksua ei voitu kohdistaa mihinkään tiettyyn yhdistyksen tuottamaan palveluun eikä yhdistyksen toiminnan ja sen yksittäiselle jäsenelle koituvan hyödyn välillä ollut välitöntä yhteyttä. Koska yhdistyksen suorittaman palvelun ja jäsenen maksaman jäsenmaksun välillä ei ollut suoraa ja välitöntä yhteyttä, jäsenmaksu ei ollut vastike yhdistyksen jäsenelle suorittamista palveluista. Jäsenille jäsenmaksuja vastaan tarjottuja palveluja ei tarjottu jäsenistön ulkopuolisille tahoille, joten toiminta ei ollut jäsenistön ulkopuolelle suuntautuvaa. Jäsenmaksutuloilla rahoitettavan toiminnan ei voitu myöskään katsoa tapahtuvan kilpailuolosuhteissa, koska vastaavaa palvelukokonaisuutta ei ollut mahdollista hankkia muutoin kuin liittymällä yhdistyksen jäseneksi.

Yhdistyksen jäsenmaksua vastaan harjoittama toiminta ei tapahtunut AVL 1 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liiketoiminnan muodossa, eikä toiminta ollut «arvonlisäverodirektiivin» (2006/112/EY) 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa. Yhdistyksen ei tullut suorittaa jäsenmaksuista «arvonlisäveroa» miltään osin, eikä se voinut myöskään miltään osin hakeutua AVL 12 §:n 1 momentin perusteella «arvonlisäverovelvolliseksi» jäsenmaksuilla rahoittamastaan toiminnasta. Ennakkoratkaisu ajalle 12.12.2012-31.12.2013.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 mom 1 kohta, 4 §, 12 § 1 mom, tuloverolaki 22 § 1 mom, «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 2 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdat, 9 artiklan 1 kohta, Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-174/00 (Kennemer Golf & Country Club), C-515/07 (Vereniging Noordelijke Land - en Tuimbouw,Organisatie,VNLTO), C-102/86 (Apple and Pear)

KHO 2014:39 Vuosikirja (ei muutosta)