X Pankki Oy kuului pankki-, sijoitus- ja vakuutuspalveluja tarjoavaan Y-yhtiöryhmään. Pankin asiakas A:lle kertyi bonuksia pankki- ja vakuutusasioinnin yhteismäärän perusteella. Bonuksia ei maksettu A:lle rahana. Käyttämättömät bonukset vanhenivat, ellei niitä ollut käytetty määrätyn ajan kuluessa. Bonusjärjestelmän sääntöjen mukaan bonuksia käytettiin kertymisjärjestyksessä vanhimmasta alkaen bonusjärjestelmässä määriteltyjen palvelumaksujen ja palkkioiden maksamiseen.

Bonuspisteitä kertyi yksityistalouteen liittyvän pankki- ja vakuutusasioinnin lisäksi myös A:n elinkeinotoimintaan liittyvästä asioinnista samoin periaattein kuin yksityistalouden asioinnista. A saattoi käyttää bonuksia ainoastaan yksityistalouteen liittyvien pankki-, kiinteistönvälitys- ja vakuutuspalvelujen maksuihin.

Elinkeinotoimintaan kuuluvien luottojen perusteella kertyvistä bonuspisteistä saatava rahanarvoinen etu oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 4 §:n nojalla A:n veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa. Koska oikeus bonuspisteistä saatavaan etuun syntyi lopullisesti pisteiden käyttöhetkellä, realisoitui tulo bonuspisteitä käytettäessä.

Pankkitalletukset ovat varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 15 §:n 3 momentin nojalla elinkeinotoiminnan ulkopuolisia varoja. Elinkeinotoimintaan liittyvistä pankkitalletuksista kertyvien bonusten perusteella saatu etu ei sen vuoksi ollut A:n elinkeinotoiminnan tuloa. Kun A:lla ei ollut valintaoikeutta bonuspisteiden käyttökohteisiin, oli pankkitalletuksista kertyvä etu tavanomaisena alennuksena A:n verovapaata tuloa. Ennakkoratkaisu vuosille 2012–2014.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 §, 5 § 3 k ja 19 § 1 mom; Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 15 § 3 mom