A Ky oli kommandiittiyhtiömuotoinen suljettu kiinteistösijoitusrahasto. Sijoitusrahaston sijoitussalkku koostui pääasiassa suomalaisista asunto-osakeyhtiöiden osakkeista. B Oy oli A Ky:n vastuunalainen yhtiömies, joka vastasi yhtiösopimuksen mukaan A Ky:n hallinnoinnista. B Oy:llä ei ollut omaa henkilökuntaa, joten se osti kiinteistösijoitusrahaston hallinnointipalvelut X Oy:ltä. X Oy myi hallinnointipalvelut joko suoraan A Ky:lle tai B Oy:lle.

X Oy:n myymät hallinnointipalvelut olivat sijoitussalkun suunnitteluun, arviointiin ja hankintaan liittyviä palveluja. X Oy etsi ja kartoitti uusia sijoituskohteita sekä suoritti sijoituskohteiden ostoon liittyviä selvitys- ja arviointipalveluja samoin kuin sijoituskohteiden kannattavuuden arviointipalveluja. X Oy myös hankki itsenäisesti ja oma-aloitteisesti uusia sijoituskohteita A Ky:lle.

Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-363/05 (JP morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies) antaman tuomion mukaan jäsenvaltioilla on lähtökohtaisesti oikeus itse määritellä, mitkä sijoitusrahastot sisältyvät «arvonlisäverodirektiivin» 135 artiklan 1 kohdan g alakohdan erityisten sijoitusrahastojen käsitteeseen. Jäsenvaltioiden on erityisen sijoitusrahaston käsitettä määriteltäessä kuitenkin huolehdittava siitä, että keskenään kilpailevia sijoitusrahastoja kohdellaan «arvonlisäverotuksessa» samalla tavoin. Verotuksen neutraalisuuden periaate edellyttää siten, että suljettuja kiinteistösijoitusrahastoja kohdellaan «arvonlisäverotuksessa» samalla tavoin kuin muita suljettuja sijoitusrahastoja.

X Oy:n myymät palvelut olivat salkunhoitoon rinnastettavia palveluja. Palvelut olivat luonteeltaan tunnusomaisia sijoitusrahaston hallinnointiin kuuluvia toimintoja. Palvelut muodostivat A Ky:n toiminnan kannalta erillisen kokonaisuuden, joka oli erityinen ja olennainen osa A Ky:n harjoittamaa «arvonlisäverotonta» toimintaa. X Oy:n myymät palvelut olivat siten «arvonlisäverodirektiivin» 135 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahaston hallinnointipalveluja ja «arvonlisäverolain» 42 §:n mukaisia «arvonlisäverottomia» rahoituspalveluja. Merkitystä ei ollut sillä, myikö X Oy palvelut A Ky:lle vai B Oy:lle. Verotuksen neutraalisuusperiaatteen johdosta sijoitusrahastojen hallinnoinnin «arvonlisäverottomuuden» kannalta ei ollut merkitystä myöskään sillä, perustuiko asunto-osakeyhtiön osakkeiden myynnin «arvonlisäverovapaus» «arvonlisäverolain» 43 §:ään ja 27 §:ään vai «arvonlisäverolain» 42 §:ään. Ennakkoratkaisu ajalle 3.10.2012-31.12.2013.

«Arvonlisäverolaki» 27 § 1 mom, 41 §, 42 §, 43 §; «Arvonlisäverodirektiivi» (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta g ja f alakohta; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asiassa C-169/04 (Abbey National plc ja Inscape Investment Fund), asiassa C-363/05 (JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja The Association of Investment Trust Companies)