A:n työnantajan tarkoituksena oli ottaa koko henkilökunnalleen ryhmäsairauskuluvakuutus, joka täydentäisi lakisääteistä työterveyshuoltoa. Vakuutus kattaisi lääkärin antaman sairauden tai vamman hoidon kustannuksia enintään 10 000 euroa samaa sairautta tai vammaa kohden. Vakuutus ei kattanut muun ohessa yleislääkärikuluja, hammashoitoa, kosmeettista hoitoa, raskauteen liittyviä tutkimuksia tai fysikaalista hoitoa eikä vakuutus korvannut lääkekuluja.

Vakuutukseen sisältyi omavastuuosuus, joka oli 30 euroa lääkärikäyntiä kohden ja 30 prosenttia leikkaustoimenpiteistä. Sairauskuluja korvattiin kunkin vakuutetun osalta yhteensä enintään 50 000 euroa ja sairaalan hoitopäivämaksuista korvattiin enintään 400 euroa hoitopäivää kohti.

Vakuutus korvasi ainoastaan vakuutusehdoissa määritellyn työterveyshuollon palveluntarjoajan luona annetun hoidon.

Vakuutettujen henkilökohtainen vuosimaksu muuttui vakuutetun iän mukaan. Keskimääräinen työntekijäkohtainen vakuutusmaksu oli 441,75 euroa.

Kun otettiin huomioon hakemuksessa tarkoitetun sairauskuluvakuutuksen kattamat hoidot, sairauskulujen enimmäismääriä sekä omavastuuta koskevat ehdot, hoitopalvelujen järjestäminen työterveyshuoltona sekä työnantajalle vakuutuksesta aiheutuvien kustannusten määrä, A:n työnantajan maksamien vakuutusmaksujen johdosta saama etu katsottiin tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuksi tavanomaiseksi ja kohtuulliseksi eduksi, joka ei ollut A:n «ansiotuloa». Ennakkoratkaisu vuodelle 2012.

Tuloverolaki 69 § 1 mom 1 kohta

KHO 2013:141 Vuosikirja (ei muutosta)