X oli sopinut työnantajansa A-yhtiön kanssa palkitsemisohjelmasta, jossa X:llä oli oikeus saada vuosittain bonusta tiettyjen työnantajan hänelle asettamien tavoitteiden perusteella. Bonuksen ansaintajaksot olivat kalenterivuoden mittaisia. Seuraavan ansaintajakson tavoitteet asetettiin edellisen vuoden lopussa ja toteutuneen bonuksen tarkka määrä todettiin ansaintajakson jälkeisen vuoden alussa, jolloin kuluneelle ansaintajaksolle asetettujen tavoitteiden toteutuminen oli jo tiedossa.

Osa X:lle maksettavasta bonuksesta oli tarkoitus sijoittaa vakuutusluokista annetun lain 18 §:ssä määriteltyyn henkivakuutusluokkaan 6 kuuluvaan määräaikaiseen kapitalisaatiosopimukseen. X saattoi valita ne kohteet, joiden arvonkehitykseen kapitalisaatiosopimuksen arvo ja tuotto sidottiin.

X sai kapitalisaatiosopimuksen säästösumman vallintaansa kolmen vuoden sitouttamisjakson jälkeen, mikäli hän ei ollut irtisanoutunut työnantajansa palveluksesta. Sitouttamisjakson aikana kapitalisaatiosopimus oli joko työnantajan omistuksessa tai X:n omistuksessa pantattuna työnantajalle. X ei voinut kummassakaan tapauksessa saada kapitalisaatiosopimuksesta mitään varallisuusarvoisia suorituksia ennen sitouttamisjakson päättymistä.

A-yhtiön sijoittaessa bonuksen kapitalisaatiosopimukseen X:n ei katsottu saaneen varoja sillä tavoin vallintaansa, että hänelle olisi tällöin syntynyt veronalaista tuloa. X:lle katsottiin syntyvän veronalaista tuloa, kun hän sitouttamisjakson päätyttyä sai kapitalisaatiosopimuksen ehtojen perusteella määräytyneen säästösumman tuottoineen. X:n kapitalisaatiosopimuksen perusteella saama määrä oli kokonaisuudessaan hänen «ansiotuloaan». Ennakkoratkaisu vuosille 2012 ja 2013.

Tuloverolaki 61 § 1 ja 2 mom. ja 110 § 1 mom.