Kaupunki oli perustanut X Oy:n, joka omisti ja/tai hallitsi kaupungin asemakaava-alueilla olevia pysäköintitiloja ja -tontteja tai alueita ja antoi vuokralle niillä olevia yhteistiloja. X Oy:n osakkaaksi tulevien alueiden asuintonttien vuokramiesten/tontinomistajien eli osakasyhteisöjen oli vuokrasopimusten tai tonttikauppakirjojen ehtojen mukaan tehtävä X Oy:n kanssa pysäköinti- ja yhteistilasopimus pysäköintipaikkojen ja yhteistilojen toteuttamisesta ja käytöstä. Sopimus oikeutti osakasyhteisöt käyttämään tiettyä määrää pysäköintipaikkoja. Valtaosa osakasyhteisöistä eli osakkaista oli asunto-osakeyhtiöitä, muita osakkaita olivat asumisoikeusyhtiöt ja asuntosäätiöt. Osakasyhteisöillä oli oikeus luovuttaa näitä pysäköintipaikkoja edelleen ja määrätä pysäköintipaikkojen jälleenluovutuksesta veloittamansa hinnat. Osakasyhteisöt olivat velvollisia luovuttamaan pysäköintipaikat ensisijaisesti omien asukkaidensa käyttöön, mutta ne voivat luovuttaa pysäköintipaikat myös kenelle muulle tahansa. Osakasyhteisöjen asukkailla oli myös oikeus käyttää tonteille rakennettavia yhteistiloja. X Oy ei vuokrannut asuin- tai liikehuoneistoja pysäköintipaikkojen käyttäjille. Pysäköintipaikat olivat erillisissä, omilla tonteillaan sijaitsevissa pysäköintilaitoksissa ja pysäköintialueilla. Vastikkeena pysäköintipaikkojen käytöstä X Oy veloitti osakasyhteisöiltään kuukausittaista käyttömaksua, jonka suuruus määräytyi pysäköintipaikkojen ylläpidosta X Oy:lle syntyneiden kustannusten perusteella pysäköintipaikkamäärien mukaisessa suhteessa. X Oy:llä ei ollut omaa palkattua henkilökuntaa. Pysäköintisopimukset olivat pitkäaikaisia, yleensä voimassa saman ajan kuin yhtiön ja tonttien omistajan eli kaupungin väliset pysäköintitonttien vuokrasopimukset eli 31.12.2098 asti. Pysäköintipaikkojen loppukäyttäjät olivat yksityishenkilöitä, pääsääntöisesti osakkaina olevien yhteisöjen asukkaita.

X Oy:n osakkaiden oli vuokrasopimusten tai tonttikauppakirjaehtojen mukaan tehtävä yhtiön kanssa pysäköinti- ja yhteistilasopimus. Yhtiö ei luovuttanut pysäköintipaikkoja niiden loppukäyttäjille vaan osakkailleen. Tällaisessa järjestelyssä ei ollut kysymys siitä, että yhtiö vuokraisi pysäköintipaikkoja tietyksi ajaksi, vaan siitä, että osakkeen omistajalla on oikeus osakkuutensa perusteella luovuttaa pysäköintipaikkoja edelleen niiden loppukäyttäjille. Kun hakemuksessa tarkoitetut pysäköintipaikkojen hallinta- ja käyttöoikeudet luovutettiin osakasyhteisöille, asuinhuoneistot ja toisaalta pysäköintipaikat sijaitsivat eri alueilla ja kiinteistöissä ja niillä oli myös aina tosiasiallisesti eri luovuttaja. Yhtiö ei vuokrannut asuin- tai liikehuoneistoja pysäköintipaikkojen käyttäjille. Järjestelyn tarkoituksena oli kuitenkin huolehtia osakasyhteisöjen asukkaina olevien yksityishenkilöiden asuinhuoneistoihin liittyvästä pysäköinnistä. Vaikka asiassa ei toteutetusta järjestelystä johtuen voitukaan soveltaa niin sanottua liittymisperiaatetta sellaisenaan, pysäköintipaikat liittyivät kuitenkin toiminnallisesti ja taloudellisesti asuinhuoneiston hallintaan niin olennaisesti, että niillä tuli verotuksen neutraalisuudesta johtuen olla sama verokohtelu. X Oy:n verovelvollisuus arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla merkitsisi oikeutta pysäköintipaikkojen ja -tilojen rakentamis- ja muihin investointikustannuksiin sisältyvän arvonlisäveron vähentämiseen. Jos verollisena vastikkeena pidettäisiin vain osakasyhteisöiltä perittävää kuukausittaista käyttömaksua, jonka suuruus määräytyy pysäköintipaikkojen ylläpidosta yhtiölle syntyneiden kustannusten perusteella pysäköintipaikkojen mukaisessa suhteessa, muun muassa asukaspysäköinti tapahtuisi verottomissa tiloissa veron rasittaessa ainoastaan pysäköintipaikkojen käyttökustannuksia. Tämä olisi vastoin asukaspysäköinnin tavoiteltua verokohtelua sekä epäneutraalia verrattuna tavanomaiseen asukaspysäköintiin ja lisäksi arvonlisäveron yleisen kulutusveroluonteen vastaista. Myös nämä syyt puolsivat osakasyhteisöille tapahtuvien pysäköintipaikkojen luovutuksen verottomuutta.

Edellä mainituista syistä sekä korkeimman hallinto-oikeuden asukaspysäköintiä koskeva oikeuskäytäntö ja ratkaisu 1.3.2012 T 407 huomioon ottaen X Oy:n harjoittamaa pysäköintipaikkojen luovuttamista ei ollut pidettävä arvonlisäverolain 29 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuna pysäköintitoiminnassa tapahtuvana verollisena pysäköintipaikkojen luovuttamisena vaan arvonlisäverolain 27 §:n 1 momentin mukaisena verottomana kiinteistöön kohdistuvan oikeuden luovuttamisena. Ennakkoratkaisu ajalle 25.4.2012 - 31.12.2013.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 27 §, 28 § ja 29 § 1 momentti 5 kohta; Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (2006/112/EY) 135 artikla 1 kohta 1 alakohta sekä 2 kohta ensimmäinen alakohta b kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa 173/88, Henriksen ja C-428/02, Marselisborg

KHO 9.4.2013 T 1197 (ei muutosta)