Ennakkoratkaisun hakijan A Oy:n päätoimialana oli terveydenhoitopalvelujen tuottaminen. A Oy myi avoterveydenhoidon vastaanoton lääkäripalvelut kokonaisuudessaan B Oy:lle, joka myi palvelun edelleen kunnalliselle julkisen terveydenhuollon yksikölle.

Julkisen terveydenhuollon yksikkö luovutti A Oy:n palveluksessa olevien lääkäreiden käyttöön korvauksetta palvelun suorittamisessa tarvittavat tilat ja potilastiedot. Julkinen terveydenhuolto luovutti myös avustavan henkilökunnan. Julkisen terveydenhuollon yksikön johtavalla lääkärillä oli oikeus seurata päivittäistä toimintaa vastaanotossa ja osallistua potilaan hoitoa koskeviin neuvotteluihin. A Oy vastasi palveluksessaan olevien lääkäreiden toiminnasta sekä toiminnassa tarvittavien vakuutusten ottamisesta potilasvahinkovakuutus mukaan lukien.

B Oy:llä oli terveydenhuollon lupa- ja valvontaviranomaisen myöntämä lupa sen ja julkisen terveydenhuollon yksikön välisessä sopimuksessa tarkoitettujen palvelujen antamiseen. A Oy:llä ei ollut yksityisen terveydenhuollon palvelujen tarjoajan lupaa hakemuksessa tarkoitettuihin terveyskeskuksessa tuotettaviin lääkäripalveluihin.

Yhtiöt eivät luovuttaneet palvelua suoraan potilaille. A Oy ei itse ylläpitänyt terveydenhuollon palveluja tuottavaa yksikköä. Palvelukokonaisuuden olennainen sisältö oli luovuttaa A Oy:n palveluksessa olevien työntekijöiden työpanos B Oy:n kautta julkiselle terveydenhuollon yksikölle. Tämän vuoksi ja kun «arvonlisäverotonta» voi olla vain luvanvarainen ja asianmukaisesti hyväksytty terveyden- ja sairaanhoitopalvelu, kysymyksessä ei ollut «arvonlisäverolaissa» ja -direktiivissä tarkoitettu veroton terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen myynti. Kysymys oli verollisesta työvoiman vuokrauksesta, josta on «arvonlisäverolain» ja -direktiivin yleisten sääntöjen perusteella suoritettava «arvonlisäveroa».

Kun hakemuksessa selostettu palvelukokonaisuuden myynti ei ollut rinnastettavissa tilanteeseen, jossa lääkäri- ja hammaslääkärikeskukset perivät korvauksia ammatinharjoittajilta esimerkiksi koneiden ja laitteiden käytön ja huollon tai hoitoon liittyvien hallintopalvelujen perusteella, ei «arvonlisäverolain» 36 §:n 5 kohta tullut sovellettavaksi. Ennakkoratkaisu ajalle 12.10.2011-31.12.2012. Äänestys 8-1.

«Arvonlisäverolaki» 1 §, 34 §, 35 § ja 36 § 1 mom 5 kohta; Euroopan neuvoston direktiivi yhteisestä «arvonlisäverojärjestelmästä» 2006/112/EY 132 artikla 1 kohta b ja c alakohta

KUMOTTU, MUUTETTU KHO 7.3.2013 T 819, KHO 2013:39 Vuosikirja