Rahoitusyhtiö X AB:lla oli Suomessa «arvonlisäverovelvolliseksi» rekisteröity sivuliike, joka harjoitti autokauppaan liittyvää osamaksu- ja rahoitusleasingtoimintaa. X AB oli «arvonlisäverovelvollinen» toisessa jäsenvaltiossa.

Koska yhtiö aikoi lopettaa Suomen sivuliikkeen, oli sen toiminta, muun muassa rahoitussopimuksia ja työntekijät, siirretty liiketoimintakaupalla ulkopuoliselle yhtiölle. Sivuliikkeen toimitilojen vuokrasopimus ei ollut irtisanottavissa, vaan se sitoi sivuliikettä sopimuksessa sovitun ajan. Sen lisäksi X AB ja sen sivuliike vastasivat eräistä muista toimitiloihin liittyvistä kustannuksista näitä koskevien, määräajan voimassa olevien sopimusten mukaan.

Hakemuksessa mainittujen kustannusten katsottiin liittyvän X AB:n sivuliikkeensä kautta Suomessa harjoittamaan «arvonlisäverolliseen» rahoitusleasingtoimintaan ja verottomaan osamaksurahoitustoimintaan. X AB:n velvollisuus jatkaa vuokran ja muiden kulujen maksamista sen jälkeen, kun sivuliikkeen toiminta päättyi, johtui tämän liiketoiminnan harjoittamisesta. Hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa maksuilla ja X AB:n sekä sen sivuliikkeen harjoittaman taloudellisen toiminnan välillä oli suora ja välitön yhteys. Vuokra- ja muihin kustannuksiin sisältyvä «arvonlisävero» oli sivuliikkeelle vähennyskelpoinen sopimusten voimassaoloajan samassa suhteessa, jossa kustannusten sisältämä «arvonlisävero» oli ollut vähennyskelpoista ennen rahoitussopimusten luovutusta. Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä kuitenkin oli, ettei tilojen käyttötarkoitus muulla tavoin muutu. Ennakkoratkaisu ajalle 1.9.2010-31.12.2011.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 mom 1 kohta, 102 § 1-3 mom, 117 §, Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-32/03, I/S Fini H, 3.3.2005