Pankki B ulkoisti remburssipalveluiden hoitamisen pankki A:lle siten, että pankki A suoritti pankki B:n remburssien prosessoinnin, dokumenttien tarkistukset, poikkeamisista ilmoittamisen sekä maksu- ja kirjausohjeiden laatimisen. Kun pankki A lisäksi hoiti yhteydet remburssiin liittyvän toisen osapuolen pankkiin, se tosiasiassa käsitteli rembursseihin liittyvää tietoa siten, että kysymyksessä ei ollut pelkästään tekninen palvelu. Pankki A:n myymät palvelut muodostivat siten kokonaisuutena arvioiden erillisen kokonaisuuden ja ne olivat lisäksi erityisiä ja olennaisia pankki B:n myymien «arvonlisäverolain» 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen verottomana rahoituspalveluna pidettävien remburssipalvelujen kannalta. Pankki A:n ei ollut siten suoritettava «arvonlisäveroa» pankki B:lle myymistään remburssipalveluista veloitetuista korvauksista.

Pankki B ulkoisti myös perittäväpalveluiden hoitamisen pankki A:lle. Pankki B skannasi hakemuksessa tarkoitetut vienti- ja tuontiperittävät pankki A:lle valmiiksi sähköiseen muotoon. Pankki A loi tämän jälkeen vienti- ja tuontiperittävät järjestelmäänsä ja tulosti tarvittavat kirjeet pankki B:lle ja sen asiakkaalle. Koska pankki A prosessoi perittävät omassa järjestelmässään sekä valvoi maksutapahtumia ja vientiperittävän osalta vielä tiedusteli tarvittaessa maksua, pankki A:n myymät palvelut muodostivat myös vienti- ja tuontiperittävien osalta erillisen kokonaisuuden sekä erityisen ja olennaisen osan pankki B:n myymien «arvonlisäverolain» 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettujen verottomana rahoituspalveluna pidettävien perittäväpalvelujen kannalta. Pankki A:n ei ollut siten suoritettava «arvonlisäveroa» vienti- ja tuontiperittäväpalveluista veloittamistaan suorituksista.

Pankki A tarjosi suoraperittävän osalta pankki B:n asiakkaalle pankin ylläpitämän sähköisen palvelun, jonka avulla perittävä asiakirjoineen siirrettiin ulkomaiseen pankkiin. Kun asiakas itse tuotti perittävän pankin verkkopalvelussa ja pankki A tarjosi asiakkaalle vain pankin ylläpitämän sähköisen palvelun, jonka avulla perittävä siirrettiin ulkomaiseen pankkiin, palvelun myynnissä oli tältä osin kysymys teknisen tai sähköisessä muodossa suoritettavan avun antamisesta asiakkaalle. Kun kysymys oli siten tältä osin verollisesta atk-palvelun myynnistä, pankki A:n oli suoritettava «arvonlisäveroa» suoraperittäväpalveluista veloittamistaan suorituksista.

Koska pankki A:n veloittamat korvaukset atk-järjestelmän muokkaamisesta sekä järjestelmän ylläpito-, päivitys- ja laitteistokustannuksista olivat osa edellä mainittujen rahoituspalvelujen vastikkeesta, pankki A:n ei ollut suoritettava «arvonlisäveroa» myöskään tältä osin lukuun ottamatta korvauksia, jotka kohdistuivat edellä verollisiksi palveluiksi katsottuihin suoraperittäväpalveluihin. Ennakkoratkaisu ajalle 17.6.2009 - 31.12.2010.

«Arvonlisäverolaki» 1 § 1 mom., 41 §, 42 § 1 mom. 4 kohta, Neuvoston direktiivi 2006/112/EY yhteisestä «arvonlisäverojärjestelmästä» 135 artikla 1 kohta d alakohta, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen 5.6.1997 antama päätös asiassa C-2/95 (Sparekassernes Datacenter SDC)

KHO 27.5.2011 T 1417 (ei muutosta)