Hakija harjoitti päivittäistavarakauppaa ja kuului erääseen kauppaketjuun. Kauppaketju oli lanseerannut järjestelmän, jonka tarkoituksena oli palkita kauppaketjun asiakkaita asiakasuskollisuudesta myöntämällä alennuksia. Järjestelmän ylläpitämistä varten oli perustettu yhtiö, joka tarjosi järjestelmässä mukana oleville kauppiaille tietojärjestelmä-, asiakasrekisteri- ja markkinointipalveluja. Yhtiö myi kuluttajille käteiskortteja. Kortin haltija sai etupisteitä kaikista järjestelmässä mukana olevista kaupoista tekemistään ostoista. Kun asiakas oli saanut tietyn määrän etupisteitä, yhtiö lähetti asiakkaalle pistesetelin. Asiakas sai käyttää pistesetelin maksuna missä tahansa kaupassa, joka oli sitoutunut järjestelmään. Kun asiakas käytti pistesetelin hakijan kaupassa, yhtiö hyvitti hakijalle setelin arvon. Hakija maksoi arvonlisäveron koko kauppahinnasta myös silloin, kun asiakas maksoi osan kauppahinnasta pistesetelillä. Hakija maksoi yhtiölle kuukausittain niin sanotun kanta-asiakasmarkkinointimaksun. Markkinointimaksu oli sidottu hakijan kuukausittaiseen kanta-asiakasmyyntiin. Markkinointimaksuilla katettiin järjestelmän ylläpito-, markkinointi- ja asiakkaille annettavista pisteseteleistä aiheutuneet kustannukset. Yhtiö suoritti markkinointimaksusta arvonlisäveron, jonka hakija vähensi omassa verotuksessaan. Yhtiön hakijalle maksama suoritus pisteseteleistä oli osa kauppahintaa, jonka yhtiö maksoi asiakkaan puolesta. Hakijan oli tämän vuoksi maksettava veroa myös siitä osasta kauppahintaa, jonka asiakas maksoi pistesetelillä. Koska yhtiö ei antanut ostohyvitystä hakijalle, hakijalla ei ollut velvollisuutta oikaista vähennettyä veroaan. Ennakkoratkaisu ajalle 9.3.1998 - 31.12.1999.

Arvonlisäverolaki_1_§_1_mom_1_kohta, Arvonlisäverolaki_15_§_1_mom_1_kohta, Arvonlisäverolaki_73_§_1_mom, Arvonlisäverolaki_78_§_1_mom_1_kohta, Arvonlisäverolaki_118_§