1054/28.8.1989Julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeiden merkitseminen taseeseen
Julkisesti noteeratun yhtiön osake voidaan lukea toisen julkisesti noteeratun yhtiön käyttöomaisuuteen, mikäli osakkeet on tarkoitettu tuottamaan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena ja yhtiöt kuuluvat samaan konserniin tai niiden välillä on toiminnallinen yhteys. Käyttöomaisuuteen ei voida lukea pitkäaikaiseksi sijoitukseksi hankittuja osakkeita, jotka eivät palvele ne hankkineen yhtiön tai konsernin suoritetuotantoa.
Julkisesti noteeratun käyttöomaisuusosakkeen hankintameno aktivoidaan taseeseen edellyttäen, ettei se johda siihen liittyvät tulonodotukset ylittävään menojen aktivointiin. Hankintameno kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluiksi. Jos tulonodotukset ovat olennaisesti osakkeen aktivoitua hankintamenoa pienemmät, tulee hankintamenosta tehdä vastaava poisto.
Hakija on lausunut, että viime vuosina julkisesti noteeratut yhtiöt ovat yhä useammin ostaneet toisten julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeita, jotka on kirjattu käyttöomaisuuteen. Joissakin tapauksissa osakkeista on maksettu pörssin ulkopuolella olennaisesti korkeampi hinta, kuin mitä pörssinoteeraukset ovat. Osakekurssi voi myös markkinoista johtuvista syistä olla tilinpäätöshetkellä hankintamenoa alempi.
Hakija on edelleen lausunut, että hakijan sijoittajaasiakkaat ovat sijoituskohteita valitessaan halunneet tietää, miten käyttöomaisuusosakkeet tulee kirjata julkisesti noteeratun yhtiön tilinpäätökseen, koska kirjauskäytännöllä on olennainen vaikutus yhtiön tulokseen ja tunnuslukuihin sekä sitä kautta yhtiön arvoon sijoituskohteena. Kirjauskäytäntö vaikuttaa myös yhtiön osingonjakokykyyn ja maksettujen osinkojen määrään. Sijoitusmarkkinoiden kehittyessä tilinpäätösten analysoinnin merkitys päätösten perusteena on voimakkaasti korostunut. Hakija on korostanut, että sen tiedustelemilla kysymyksillä on siten yleistä merkitystä. Toisaalta hakija katsoo, ettei se kuitenkaan voi asiakkaitaan suojaavan salassapitovelvollisuuden takia yksilöidä lausuntopyyntöä tiettyä tilannetta koskevaksi.
Hakijan selvitysten mukaan jotkut yritykset kirjaavat osakkeiden kirjanpitoarvon alennuksena hankintamenon ja tilinpäätöspäivän kurssin erotuksen, toiset eivät. Kirjauskäytännön vaikutus julkisesti noteeratun yhtiön tulokseen voi olla merkittävä. Tavallisesti kirjauskäytöntöä ei ole selostettua suomalaisissa tilinpäätöksissä. Vuosien mittaan ja myös viime aikoina on julkisuudessa ollut tapauksia, joissa käyttöomaisuuteen kirjatun osakkeen hankinta-arvo on ylittänyt tilinpäätöshetken markkina-arvon. Hakijan käsityksen mukaan yrityksen tilinpäätöksen arviointi ja siten yhtiön arviointi sijoituskohteena vaikeutuu merkittävästi, mikäli osake voidaan arvostaa eri tavalla riippuen siitä, mihin tarkoitukseen tai kuinka suuria määriä osakkeita on hankittu. Edelleen hakijan käsityksen mukaan osakkeen, jonka hintataso määritellään arvopaperimarkkinoilla, kirjanpitoarvoon ei voine vaikuttaa se, onko osake kirjattu rahoitus-, vaihto- vai käyttöomaisuuteen tai muuksi pitkävaikutteiseksi menoksi. Tilinpäätöserien arvostus on erittäin vaikeaa myös, mikäli ostetun erän suuruus saa vaikuttaa siihen.
Hakijan on pyytänyt kirjanpitolautakuntaa antamaan lausunnon seuraavista kysymyksistä:
Millä edellytyksillä julkisesti noteeratun yhtiön osake voidaan toisen julkisesti noteeratun yhtiön tilinpäätöksessä kirjata käyttöomaisuuteen;
esimerkiksi
-
tuleeko yhtiöiden toimia samalla toimialalla;
-
kuinka pitkäaikainen sijoituksen tulee olla;
-kuinka suuri osuus yhtiöstä tulee ostaa; riittääkö esimerkiksi 10 %:n vähemmistöosuuden hankinta?
Mikäli markkina-arvon ylittävä kirjaaminen hyväksytään, tultaisiin hakijan käsityksen mukaan yhtiön tulokseen vaikuttaviin tuottoihin sisällyttämään tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvia osakkeiden arvonnousuja. Tämän vuoksi hakija on tiedustellut kirjanpitolautakunnan kantaa siihen, tuleeko julkisesti noteeratun käyttöomaisuusosakkeen arvo toisen julkisesti noteeratun yhtiön tai muun arvopapereita hankkineen kirjanpitovelvollisen tilinpäätöksessä arvostaa tilinpäätöspäivän kurssiin vai voidaanko se arvostaa sitä korkeampaan hankintahintaan.
Koska käyttöomaisuusosakkeesta pitää hakijan käsityksen mukaan tehdä poisto, mikäli sen arvo on olennaisesti ja pysyvästi alentunut, hakija on pyytänyt lausuntoa siitä, täyttääkö 20 %:n arvonalennus olennaisuuden vaatimuksen.
Lisäksi hakija on tiedustellut, mihin kohtaan tuloslaskelmassa mahdollisesti tehtävä käyttöomaisuusosakkeen arvonalennus kirjataan julkisesti noteeratun yhtiön tilinpäätöksessä.
Hakemuksessa ei ole kysymys hakijan kirjanpidon ja tilinpäätösten laatimista. Ottaen huomioon kirjanpitokäytännön epäyhtenäisyyden osakkeiden hankintamenojen kirjaamisen ja aktivoimisen osalta tilanteissa, joihin hakemuksessa on yleisluontoisesti viitattu, kirjanpitolautakunta on, käsittelemättä käytännössä mahdollisesti esiintyviä erityistapauksia, päättänyt antaa lausunnon, joka on tarkoitettu periaatteellisluontoiseksi ohjeeksi hyvän kirjanpitotavan muotoutumiselle vastaisuudessa.
Kirjanpitovelvollisella tilikauden päättyessä olevat osakkeet voivat kirjanpitoasetuksen 5 §:ssä annetun taseen vastaavien mukaisessa ryhmittelyssä kuulua rahoitusomaisuuteen, vaihto-omaisuuteen, käyttöomaisuuteen tai muihin pitkäaikaisiin sijoituksiin.
Kirjanpitovelvollinen hankkii osakkeet tiettyä tarkoitusta varten. Tämä tarkoitus määrää, mihin omaisuusryhmään ne on luettava. Osakkeiden omistuksen tarkoitus voi kuitenkin muuttua siten, että kirjanpidossa joudutaan tekemään menonsiirto osakeomistuksen uutta tarkoitusta vastaavalle osakkeiden hankintamenojen tilille.
Kirjanpitolain 12 §:n 1 momentin mukaan rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat. Pykälän 2 momentin mukaan vaihto-omaisuutta ovat sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut hyödykkeet. Pykälän 3 momentin mukaan käyttöomaisuutta ovat esineet, erikseen luovutettavissa olevat oikeudet ja muut hyödykkeet, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena.
Osakkeet, jotka kirjanpitovelvollinen on joutunut ottamaan vastaan maksuna saamisesta tai joihin kirjanpitovelvollisen varoja on tilapäisesti sijoitettu esimerkiksi jonkin tulevan investointihankkeen rahoittamiseksi, voidaan lukea rahoitusomaisuuteen. Sisällyttäessään osakkeet rahoitusomaisuuteen kirjanpitovelvollisen todellisena tarkoituksena tulee olla käyttää niitä lähitulevaisuudessa rahoitusvaroina. Jos maksuna saamisesta saadut osakkeet jäävät pitkäksi ajaksi tai pysyvästi kirjanpitovelvolliselle, ne on siirrettävä pitkäaikaisiin sijoituksiin tai, mikäli osakkeet palvelevat kirjanpitovelvollisen normaalia tulonmuodostusta, käyttöomaisuuteen.
Osakkeet, jotka arvopaperikauppaa harjoittava kirjanpitovelvollinen on hankkinut myyntitarkoitukseen, kuuluvat vaihto-omaisuuteen.
Käyttöomaisuuteen voi kuulua muun muassa julkisesti noteeratun yhtiön osakkeita, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena. Osakkeet, jotka on tarkoitettu tuottamaan tuloa vain yhtenä tilikautena, eivät voi kuulua käyttöomaisuuteen. Käyttöomaisuus erotetaan muista pitkäaikaisista sijoituksista siten, että arvioidaan menojen merkitys kirjanpitovelvollisen varsinaisessa suoritetuotannossa. Mikäli osakkeiden hankintameno kohdistuu siihen ja on sen kannalta välttämätön tai hyödyllinen, kysymyksessä on käyttöomaisuus. Jos taas kirjanpitovelvollisen varsinainen suoritetuotanto on riippumaton osakesijoituksesta, rahankäyttö on pikemmin muu pitkäaikainen sijoitus.
Konsernitilanteessa rajanvetoa käyttöomaisuuden ja muiden pitkäaikaisten sijoitusten välillä on tarkasteltava konsernikokonaisuuden varsinaisen suoritetuotannon kannalta. Samaan konserniin kuuluvan yhtiön osakkeet ovat yleensä kirjanpitovelvollisen käyttöomaisuutta myös silloin, kun ensiksi mainittu toimii eri toimialalla kuin kirjanpitovelvollinen. Myös sellaiset osakkeet, jotka eivät perusta konsernisuhdetta, voivat kuulua käyttöomaisuuteen, mikäli kirjanpitovelvollisen ja kyseisen yhtiön välillä vallitsee osakeomistuksen myötä tietty toiminnallinen yhteys. Tämä koskee osakkeita, joita ostamalla kirjanpitovelvollinen pääsee hyväksikäyttämään kyseisten yhtiöiden harjoittaman tuotannon suoritteita, kuten esimerkiksi vettä, sähköä, puhelinverkoston palveluksia, toimitiloja, ostolähteitä, myyntimahdollisuuksia tai tietolähteitä. Käyttöomaisuusosakkeista ei toisinaan lainkaan saada eikä ole tarkoituskaan saada osinkotuloa. Sen sijaan niiden omistuksen nojalla kirjanpitovelvollinen pääsee vain ostamaan tai ostamaan tavanomaista edullisemmin kyseisten yhtiöiden suoritteita.
Jos osakkeita ostetaan pitkäaikaisiksi sijoituksiksi siinä tarkoituksessa, että kirjanpitovelvollinen saisi niistä osinkoa tai voittoa myöhemmin tapahtuvassa edelleenmyynnissä, eivät kysymyksessä ole käyttöomaisuuteen, vaan muihin pitkäaikaisiin sijoituksiin kuuluvat osakkeet.
Kirjanpitolain 16 §:n 1 momentin mukaan tilinpäätöksessä tilikauden tulot kirjataan tuotoiksi. Tuotoista vähennetään kuluina ne menot, joista ei todennäköisesti enää kerry niitä vastaavaa tuloa. Muut menot saadaan aktivoida sen mukaan kuin jäljempänä pykälässä säädetään. Kirjanpitolain 16 §:n 3 momentin mukaan käyttöomaisuuden hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluksi.
Edellä mainittu käyttöomaisuuden hankintamenon jaksottamissäännös ei perustu hyödykekohtaiseen arvottamiseen. Siinä on otettu huomioon, että yksittäisten käyttöomaisuushyödykkeiden tuloa tuottavaa vaikutusta on yleensä vaikea arvioida. Esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeet ovat kirjanpitovelvollisen käyttöomaisuuskokonaisuuden osa, jolta puuttuu monesti itsenäinen selvitettävissä oleva arvo. Siihen liittyvät tulonodotukset sisältyvät koko käyttöomaisuusinvestoinnin tai koko yrityksen arvoon. Eräille käyttöomaisuushyödykkeille, kuten julkisesti noteerattujen yhtiöiden osakkeille, saattaa olla käytettävissä erillisiä markkinahintoja, joiden perusteella hankintamenojen poistamatta olevien osien suuruutta voidaan arvostella. Poistojen tehtävänä ei kuitenkaan tällöin ole huolehtia erityisesti siitä, että käyttöomaisuushyödykkeiden tasearvot eivät ylitä niiden käypiä arvoja. Poistojen tekeminen on kirjanpitolain mukaan ymmärrettävä menettelyksi, jolla käyttöomaisuuden hankintamenot ja yleensä pitkävaikutteiset menot vähennetään kirjanpitovelvollisen tuloista eli tilinpäätöksissä tuotoista.
Käyttöomaisuusosakkeiden hankintameno saadaan kirjanpitolain 16 §:n 1 momentin nojalla merkitä taseeseen edellyttäen, että se ei johda niihin liittyvät tulonodotukset ylittävään menojen aktivointiin.
Julkisesti noteeratun käyttöomaisuusosakkeen hankintamenon poistotarpeeseen siltä osin, kuin siitä ei todennäköisesti enää kerry vastaavaa tuloa, vaikuttavat yleensä myös muut seikat kuin osakkeen hintataso arvopaperimarkkinoilla tilikauden päättyessä.
Mikäli käyttöomaisuusosakkeeseen liittyvät tulonodotukset ovat pysyvästi pienemmät kuin osakkeen kirjanpitoon merkitty hankintameno ja mikäli tätä eroa on hyvän kirjanpitotavan mukaan pidettävä olennaisena, osakkeen hankintamenoa tulee kirjata tulonodotusten puuttumista vastaavalta osalta poistona kuluksi.
Mikäli käyttöomaisuusosakkeisiin liittyvät tulonodotukset ovat pysyvästi 20 % pienemmät kuin osakkeiden hankintameno, eroa on yleensä pidettävä olennaisena.
Kirjanpitoasetuksen 1 §:n 1 momentissa annetun tuloslaskelmakaavan mukaan käyttökatteen jälkeen ”Poistot” -kohdassa on ilmoitettava erikseen poistot rakennuksista ja rakennelmista, koneista ja kalustosta, aineettomista oikeuksista sekä muista pitkävaikutteisista menoista. Kirjanpitoasetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan tuloslaskelma ja tase on laadittava annettuja kaavoja yksityiskohtaisempina, mikäli se tilikauden tuloksen muodostumiseen vaikuttaneiden tekijöiden tai tase-erien selventämiseksi on tarpeen. Kirjanpitoasetuksen 7 §:n 2 momentissa säädetään suunnitelman mukaisten poistojen merkitsemisestä muun muassa tuloslaskelmassa.
Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenojen poistot merkitään yleensä tuloslaskelmaan ”Poistot” -kohtaan. Ne saadaan sisällyttää poistoihin aineettomista oikeuksista. Mikäli ne kuitenkin vaikuttavat olennaisesti tilikauden tulosten muodostumiseen, tulee ne esittää omana eränä poistojen ryhmässä. Suunnitelman mukaisiin poistoihin ei yleensä sisällytetä poistoja käyttöomaisuusosakkeista.
Julkisesti noteeratun yhtiön osake voidaan lukea toisen julkisesti noteeratun yhtiön käyttöomaisuuteen, mikäli osakkeet on tarkoitettu tuottamaan tuloa useampana kuin yhtenä tilikautena sekä yhtiöt kuuluvat samaan konserniin tai yhtiöiden välillä vallitsee osakeomistuksen myötä toiminnallinen yhteys. Pitkäaikaiseksi sijoitukseksi hankittuja osakkeita, jotka eivät palvele yhtiön tai sen konsernin, johon yhtiö kuuluu, varsinaista suoritetuotantoa, ei voida lukea käyttöomaisuuteen.
Julkisesti noteeratun käyttöomaisuusosakkeen hankintameno aktivoidaan ja kirjataan vaikutusaikanaan poistoina kuluiksi. Hankintameno saadaan merkitä taseeseen edellyttäen, että se ei johda siihen liittyvät tulonodotukset ylittävään menojen aktivointiin. Mikäli nämä tulonodotukset ovat olennaisesti pienemmät kuin osakkeen hankintameno, tulee hankintamenosta tehdä vastaava poisto.
Poistot käyttöomaisuusosakkeista merkitään tuloslaskelmaan poistojen ryhmään poistoiksi aineettomista oikeuksista tai, mikäli ne vaikuttavat olennaisesti tilikauden tuloksen muodostumiseen, omana eränään.