Toimeentulotuki - Opiskelija - Perusoikeudet - Työstä kieltäytyminen - Oman elatuksen laiminlyönti - Maksuhäiriö

Taltio:	512/2
Diaarinumero:	1487/4010/98
Antopäivä:	23.11.1998
Luokitus:	S:1.07.03.02.03 S:1.07.03.02.03.01 S:1.01.01.08.01

Oikeus toimeentulotukeen perusoikeutena.
Opiskelija haki toimeentulotukea vuokraan ja elantoon. Hänen
tuloinaan oli opintoraha ja asumislisä. Luottohäiriöiden
vuoksi hän ei saanut opintolainaa.
Sosiaalilautakunta hylkäsi hakemuksen. Hakijalle oli annettu
mahdollisuus ja riittävästi aikaa järjestää toimeentulonsa
toimeentulotuesta annetun lain tarkoittamalla muulla tavalla
kuin toimeentulotuella. Hakijalla oli kyky huolehtia itsestään.
Työvoimatoimistossa oli ollut avoinna lukuisia opiskelijoille
soveltuvia työpaikkoja. Hakija ei ollut luotettavasti
selvittänyt, että hän ei voi saada työtä luottohäiriöidensä
vuoksi.
Lääninoikeus kumosi lautakunnan päätöksen ja palautti asian
lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hakijalta ei voida
evätä toimeentulotukea sillä perusteella, että hän ei ole
turvannut toimeentuloaan hankkimalla itselleen työtä sosiaalilautakunnan
asettamassa määräajassa. Hakijan oikeus toimeentulotukeen
on määrättävä niiden tulojen ja varojen sekä
hyväksyttävien menojen perusteella, jotka hänen käytettävissään
toimeentulotukea hakiessa on ollut.
Perustelut:
Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen
taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön
toimeentulo. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ihmisarvoisen
elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo.
Jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen
tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan,
toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien
avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen
henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.
Tuen määrä on toimeentulotuesta annetun lain mukaan määriteltyjen
menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen
erotus.
Jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään
ja omasta elatuksestaan.
Edellä mainituilla toimeentulotukilain säännöksillä on Suomen
sosiaaliturvajärjestelmässä toteutettu henkilölle Suomen Hallitusmuodossa
perusoikeutena turvattu viimesijainen oikeus
vähintään välttämättömään toimeentuloon.
Se seikka, että avoimia työpaikkoja ylipäätään on ollut tarjolla
tai että hakijalla olisi ollut aikaa järjestellä toimeentuloaan,
ei osoita, että hakijalla tosiasiallisesti on
ollut toimeentulotukea hakiessaan muita tuloja käytettävissään
kuin opintoraha ja asumislisä. Myöskään mitään selvitystä
hänen mahdollisista muista tuloistaan ei ole esitetty.
Hakijalla ei siten ole osoitettu olleen toimeentulotukea hakiessaan
käytettävissään tuloja, jotka olisivat riittäneet
hänen tuen hakemiskuukauden välttämättömiin elantomenoihinsa.
Tältä osin edellytykset toimeentulotuen myöntämiseen ovat
täyttyneet.
Tulkittaessa kyseessä olevassa tilanteessa toimeentulotukilain
oikeaa sisältöä ja soveltamista on lisäksi otettu huomioon
laissa mainittu henkilön velvollisuus pitää huolta
omasta elatuksestaan (2 § 2 mom) ja elatusvelvollisuuden
laiminlyömisen varalta laissa olevat täsmentävät säännökset
(10 § ja 20 § 1 mom 2 kohta).
Toimeentulotukilain 10 §:n mukaan perusosan suuruutta voidaan
määrätyin edellytyksin alentaa, jos henkilön toimeentulotuen
tarve aiheutuu siitä, että hän on ilman perusteltua
syytä kieltäytynyt yksilöidysti ja todistetusti tarjotusta
työstä. Perusosaa voidaan kuitenkin alentaa tällaisessakin
tilanteessa enintään 40 prosentilla. Tästä voidaan tehdä se
johtopäätös, että toimeentulotukea ei voida kokonaan evätä
henkilöltä sillä perusteella, että hän ei ole hakeutunut työhön
rahoittaakseen elantomenojaan lisäansioilla siltä osin
kuin hänen tulonsa eivät niitä kata. Vähintään ihmisarvoisen
elämän kannalta välttämätön toimeentulo on turvattava kaikille.
Tätä johtopäätöstä tukee myös toimeentulotukilain säännös,
jonka mukaan sosiaalilautakunta voi tukea myöntäessään määrätä
tuen perittäväksi takaisin, jos sen tarve on johtunut
siitä, että tuen saaja on tahallaan laiminlyönyt velvollisuuden
pitää huolta omasta elatuksestaan. Oman elatuksensa
tahallaankin laiminlyöneelle on turvattava vähimmäistoimeentulo.
Työstä kieltäytymistä ja oman elatusvelvollisuuden laiminlyömistä
koskevat säännökset tulevat sovellettavaksi erotuksetta
kaikkien toimeentulotukea hakevien kohdalla. Opiskelijaa
ei voida tässä kohdin asettaa eri asemaan kuin muuta
työstä kieltäytyvää tai oman elatuksensa laiminlyövää henkilöä.
Toimeentulotuen saamiselle, myöntämisen edellytysten täyttyessä,
ei myöskään ole laissa säädetty mitään enimmäisaikaa.
Edellä selostetun mukaisesti lautakunta ei ole voinut evätä
hakijalta oikeutta toimeentulotukeen sillä perusteella, että
hakija on joutunut elatuksen puutteeseen itsestään johtuvista
syistä, koska hän ei ollut lisäansioiden saamiseksi hakeutunut
tilapäistöihin lautakunnan asettamassa määräajassa.
Lautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys. Tämän vuoksi
lääninoikeus, ottamatta suoraan ratkaistavakseen, minkä määräiseen
toimeentulotukeen hakijalla edellä esitetyn perusteella
mahdollisesti on ollut oikeus tuen hakemiskuukautena,
palauttaa asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
L toimeentulotuesta 1 §
L toimeentulotuesta 2 §
L toimeentulotuesta 6 §
L toimeentulotuesta 10 §
L toimeentulotuesta 20 § 1 mom 2 kohta
HM 15 a § 1 mom