Kansainvälistä suojelua koskeva asia - Uusintahakemus - Tutkimatta jättäminen - Ulkomaalaislain 102 §:n 3 momentin tulkinta

Taltio:	H1348/2023
Diaarinumero:	21815/03.04.04.04.15/2021
Antopäivä:	06.07.2023

Diaarinumero: 21815/03.04.04.04.15/2021
Taltionumero: H1348/2023
Antopäivä: 6.7.2023

Asiassa oli oikeuskysymyksenä arvioitavana, oliko Maahanmuuttovirasto voinut jättää valittajan kansainvälistä suojelua koskevan uusintahakemuksen tutkimatta sillä perusteella, että sen perusteeksi esitetyt seikat oli jo käsitelty tai olisi voitu käsitellä aiemmassa valittajan toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista koskevassa menettelyssä.

Valittaja oli hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta ensimmäisen kerran vuonna 2013. Maahanmuuttovirasto oli samana vuonna myöntänyt hänelle toissijaisen suojeluaseman, joka oli vuonna 2017 lakkautettu. Maahanmuuttovirasto oli valituksenalaisella päätöksellään jättänyt valittajan vuonna 2020 tekemän uusintahakemuksen tutkimatta. Päätöksen perusteluissa oli muun ohella viitattu valittajan suojeluaseman lakkautuspäätöksen yhteydessä antamaan kirjalliseen kuulemiseen, jossa valittaja oli kertonut vuonna 2015 kotimaassaan tapahtuneista kansainväliseen suojeluun liittyvistä seikoista eri tavoin kuin nyt jättämässään uusintahakemuksessa. Perustelut sille, miksi valittaja oli tuonut asiat ilmi vasta uusintahakemusvaiheessa, eivät Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan olleet ulkomaalaislain 102 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla valittajasta itsestään riippumattomia, sillä hän ei ollut esittänyt hyväksyttävää syytä sille, miksei hän ollut kertonut kaikista seikoista aiemmassa vaiheessa, kun hänelle oli varattu siihen mahdollisuus ja vaikka ne olivat olleet olleet hänen tiedossaan jo vuodesta 2015.

Asiassa oli arvioitava, miten ulkomaalaislain 102 §:n 3 momenttia oli tulkittava suhteessa kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2013/32 (uudelleenlaadittu menettelydirektiivi) 40 artiklan 4 kohtaan. Tämän mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että hakemuksen tutkintaa jatketaan vain, jos asianomainen hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä saanut aiemmassa menettelyssä osoitetuksi saman artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja tilanteita, erityisesti käyttämällä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 46 artiklan nojalla.

Hallinto-oikeus totesi, että direktiivin 40 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmeni, että uusintahakemuksen tutkinnan jatkamista koskevan harkinnan edellytykset oli osittain jätetty kansallisen lainsäädännön varaan. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon myös direktiivin 5 artiklan mukainen suotuisampien säännöksien antamista koskeva mahdollisuus, direktiivistä ei ollut johdettavissa sellaista tulkintaa, jonka mukaan ulkomaalaislain 102 §:n 3 momenttia, jossa viitataan nimenomaisesti aikaisemman hakemuksen käsittelyyn ja sitä koskevaan muutoksenhakuun, olisi sovellettava sen sanamuotoa laajemmin. Näin ollen se, että valittaja oli esittänyt kansainvälisen suojelun tarpeeseen liittyviä seikkoja ja perusteita viranomaisaloitteisessa suojeluaseman lakkauttamista koskevassa menettelyssä tai että hän olisi niitä voinut jo tuossa menettelyssä esittää, ei rinnastunut ulkomaalaislain 102 §:n 3 momentissa tarkoitettuun aikaisemman hakemuksen käsittelyyn tai sitä koskevaan muutoksenhakuun.

Hallinto-oikeus katsoi, ettei valittaja ollut voinut esittää kertomiaan vuoden 2015 tapahtumia aikaisemman turvapaikkahakemuksensa tai sitä koskevan muutoksenhaun yhteydessä. Maahanmuuttovirasto ei siten ollut voinut jättää valittajan uusintahakemusta esittämillään perusteilla tutkimatta. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että tulkinta, jonka mukaan uusintahakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä arvioitaessa voidaan lain sanamuoto ylittäen antaa merkitystä myös sille, onko hakija vedonnut tai olisiko hakija voinut vedota kysymyksessä oleviin seikkoihin aiemman suojeluaseman lakkauttamista koskevan menettelyn yhteydessä, ei ollut menettelydirektiivin vastainen.

Ulkomaalaislaki 102 § 3 mom ja 103 § 4 kohta

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2013/32 5 artikla ja 40 artikla 4 kohta