Henkilökohtaisen tulon verotus - matkakulut - tulonhankkimiskulut - työhaastattelukulut - ylimääräiset elantokustannukset - työskentely vieraalla paikkakunnalla - varsinainen työpaikka

Taltio:	10/0644/1
Diaarinumero:	00458/09/8101, 00122/10/8101
Antopäivä:	01.12.2010
Luokitus:	--

Diaarinumero: 00458/09/8101, 00122/10/8101
Taltionumero: 10/0644/1
Antopäivä: 1.12.2010

A:lla oli yhdessä aviopuolisonsa kanssa vakituinen asunto B:n kunnassa. A oli ollut työttömänä työnhakijana 15.1.2006 asti, minkä jälkeen hän oli ajalla 16.1.-31.12.2006 ja 1.1.-30.6.2007 työskennellyt C:n kaupungissa lehtorin sijaisena kahteen määräaikaiseen työsopimukseen perustuen sekä vielä elokuussa 2007 seitsemän työpäivää.

A oli työskennellyt C:n kaupungissa yhteensä yli puolentoista vuoden ajan. Kun otetaan huomioon määräaikaisten työsuhteiden kokonaiskesto ja se seikka, että A:n työskentely C:n kaupungissa oli tapahtunut hänen olematta samanaikaisesti muualla vakituisessa työssä tai toimessa, hänen työskentelyään C:n kaupungissa ei voitu pitää tilapäisenä, vaan hänelle oli katsottava muodostuneen sinne vakituinen työpaikka. Tämän johdosta C:n kaupungissa sijainneen vuokra-asunnon vuokra- ja sähkömenot sekä muut asumiskulut eivät olleet verotuksessa vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja vaan vähennyskelvottomia elantokustannuksia. A:lle ei myöskään voitu katsoa aiheutuneen C:n kaupungissa työskentelystä verotuksessa vähennyskelpoisia ylimääräisiä elantokustannuksia.

Mitä tuli työpaikkahaastattelusta aiheutuneisiin matkakustannuksiin, niin niiden ei voitu katsoa liittyneen A:n tulon hankintaan niin läheisesti, että niitä voitaisiin pitää tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuina vähennyskelpoisina tulonhankkimismenoina, minkä vuoksi näitäkin menoja oli pidettävä vähennyskelvottomina elantokustannuksina.

A oli työviikon aikana maanantaina 23.1. matkustanut B:n kunnasta C:n kaupunkiin ja tullut 24.1. tiistaina takaisin B:n kuntaan. A oli 25.1. keskiviikkona palannut C:n kaupunkiin, josta hän oli 27.1. perjantaina matkustanut takaisin kotiinsa B:n kuntaan. Hallinto-oikeus katsoi, että verovelvollisella oli vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus tehdä vieraalla paikkakunnalla olevan työpaikan ja asunnon välisiä verotuksessa vähennyskelpoisia matkoja useamminkin kuin kerran viikossa. Asiaa ei ollut syytä arvioida toisin sen johdosta, että toinen A:n tekemistä matkoista oli mahdollisesti johtunut osaksi myös C:n kaupunkiin muutosta. Näin ollen ja kun asiassa ei ole käynyt ilmi, etteivät maanantai 23. ja tiistai 24.1. olisi olleet A:n työpäiviä, hänellä oli oikeus vähentää ansiotuloistaan myös tästä matkasta aiheutuneet kustannukset halvimman kulkuneuvon käytön mukaan laskettuina.

Verovuodet 2006 ja 2007

Tuloverolaki 29 § 1 mom
Tuloverolaki 31 § 4 mom

Asiassa on äänestetty.

Äänestyslausunto

Työttömänä työnhakijana ollut A, jolla on yhdessä aviopuolisonsa kanssa vakituinen asunto B:n kunnassa, on verovuosina 2006 ja 2007 työskennellyt toisella paikkakunnalla C:n kaupungissa lehtorin sijaisena kahden määräaikaisen työsopimuksen perusteella noin puolentoista vuoden ajan. Tämän jälkeen A on saanut vakituisen työn muualta vakituisen asunnon säilyessä edelleen B:n kunnassa.

A:lle on aiheutunut C:n kaupungissa asumisesta ylimääräisiä asumis- ja muita elantokustannuksia. Nuo kustannukset ovat johtuneet nimenomaan vieraalla paikkakunnalla tapahtuneesta tilapäisestä työskentelystä. Kustannusten vähennyskelpoisuutta verotuksessa arvioitaessa merkitystä ei tällöin ole sillä seikalla, onko A:lla ollut samanaikaisesti muualla ns. taustavirka tai -toimi vaiko ei. Kustannusten syntymiseen ei myöskään ole ollut vaikutusta sillä, että A on työskennellyt varsinaisella työpaikalla eikä erityisellä työntekemispaikalla.

Ratkaisevaa on vain se, millaiset ovat ne tosiasialliset olosuhteet, joissa työn tekeminen tapahtuu. Työntekopaikan nimikkeellä ei sellaisenaan ole vaikutusta, vaikka varsinainen työpaikka keskimäärin ilmentää enemmän pysyviä olosuhteita ja erityinen työntekemispaikka puolestaan tilapäisiä olosuhteita. Olennaista asiassa on se, onko nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa voitu kohtuudella edellyttää, että A:n, jolla on yhdessä puolisonsa kanssa vakituinen asunto B:n kunnassa, olisi pitänyt muuttaa työn perässä pysyvästi C:n kaupunkiin asumaan. Koska C:n kaupunkiin muuttoa olisi objektiivisesti arvioiden pidettävä A:n kannalta kohtuuttomana, hänen siellä työskentelyään on pidettävä luonteeltaan tilapäisenä, mikä puoltaa hänelle aiheutuneiden lisäkustannusten vähennysoikeutta. Vähennysoikeus on perusteltua myös yhdenvertaisen verokohtelun kannalta. Erityisellä työntekemispaikalla työskentelevä erityisalan työntekijä saisi vastaavassa tilanteessa helposti vähentää ylimääräiset asumis- ja muut elantokustannukset tulonhankkimismenoina. Merkille pantavaa on myös se, että jopa pysyväisempää toisella paikkakunnalla työskentelyä tuetaan nykyisin verovuoden 2008 alusta lähtien käyttöön otetun työasuntovähennyksen (TVL 95 a §) muodossa.

Edellä todetun perusteella katson, että A:lla on oikeus vähentää ansiotuloistaan asumis- ja muut elantokustannukset vaaditun suuruisina.

Mitä tulee työpaikkahaastattelusta aiheutuneisiin matkakustannuksiin 103,40 euroa, niin kysymyksessä olevan matkan on katsottava tapahtuneen yksinomaan työpaikan saamiseksi. Matkan tekeminen on ollut tarpeellista ja myös välttämätön edellytys uudelta työnantajalta saatujen tulojen hankkimiseksi. Sen vuoksi A:lla on oikeus vähentää mainitut 103,40 euroa ansiotuloistaan niiden hankkimisesta johtuneina tuloverolain 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuina menoina.

Muilta osin yhdyn enemmistön mielipiteeseen.

KHO 20.07.2012 taltionumero 2052. Ei tutkittu. Valituslupahakemus hylätty.