Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi - Lapsivähennys - Yksinhuoltajavähennys - Laskuvirhe tai siihen verrattava erehdys

Taltio:	80
Diaarinumero:	722/1000/94
Antopäivä:	27.1.1995
Luokitus:	S:2.14.06.01 S:2.14.06.01.01 S:2.14.06.01.02

Säännönmukaisessa verotuksessa A:n tulosta oli tehty yksinhuoltajavähennys
ja lapsivähennys, vaikka A ja hänen entinen
puolisonsa B oli verovuonna tuomittu avioeroon ja puolisoiden
kolme lasta jäivät B:n välittömään huoltoon.
B:n tekemän veromuistutuksen johdosta tutkijalautakunta myönsi
hänelle lasten huoltamisen perusteella yksinhuoltaja- ja
lapsivähennyksen. Sanotun johdosta ja asiakasrekisteritietojen
virheellisyyteen vedoten verotoimisto lisäsi veronoikaisuin
A:n tuloon yksinhuoltaja- ja lapsivähennysten määrät
katsoen osan verosta jääneen hänelle panematta laskuvirheen
tai siihen verrattavan erehdyksen johdosta.
A vaati lääninoikeudessa veronoikaisun kumoamista, koska hän
oli veroilmoituksessaan ilmoittanut yhteisten lasten jääneen
B:n välittömään huoltoon.
A oli liittänyt antamaansa veroilmoitukseen ositussopimuksen
jäljennöksen, josta kävi ilmi, että A ja B oli tuomittu verovuonna
kihlakunnanoikeuden päätöksellä avioeroon ja että alaikäisten
lasten huollosta oli sovittu sosiaalitoimiston vahvistamalla
sopimuksella. Lisäksi A oli veroilmoituksen sivulla
1 ilmoittanut alaikäisten lasten olleen suurimman osan verovuodesta
B:n huollossa. Lisäksi A oli veroilmoituksen sivulla
4 ilmoittanut olevansa elatusvelvollinen. Lääninoikeus
katsoi, ettei verotoimistolla ollut näissä olosuhteissa edellytyksiä
veronoikaisupäätöksen tekemiseen sillä perusteella,
että asiassa voitaisiin katsoa tapahtuneen laskuvirheen tai
siihen verrattavan erehdyksen. A:n vahingoksi tapahtunut veronoikaisu
oli siis perusteeton.