Oleskelulupa, Perheside, Lapsen etu

Taltio:	08/0788/1
Diaarinumero:	00788/08/3101
Antopäivä:	23.5.2008
Luokitus:	--

Valittaja oli saapunut Suomeen alaikäisenä ja saanut 3.5.2005 jatkuvan oleskeluluvan ulkomaalaislain 52 §:n perusteella yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Valittaja oli hakenut ensimmäisen kerran veljekseen kertomalleen henkilölle oleskelulupaa perhesiteen perusteella 21.9.2005, jolloin valittaja oli 17-vuotias ja hakija 15-vuotias. Hakijan olinpaikka ei ollut tiedossa eikä häntä siten voitu kuulla, joten Ulkomaalaisvirasto ei myöntänyt oleskelulupaa. Valittaja haki samalla perusteella oleskelulupaa toisen kerran 5.3.2007, jolloin hän oli jo täysi-ikäinen.

Ulkomaalaislain 52 §:n 4 momentin sanamuodosta ei ilmennyt, edellytetäänkö Suomessa olevan alaikäisenä yksin maahan saapuneen henkilön olevan alaikäinen vielä haettaessa oleskelulupaa hänen alaikäiselle sisarukselleen. Voi olla tilanteita, että hakemuksen tekeminen viivästyy hakijasta riippumattomasta syystä kuten esimerkiksi tässä tapauksessa kateissa olemisen vuoksi. Edellä lausuttuun nähden oli aiheellista tulkita säännöstä hakijalapsen edun mukaisesti siten, että Suomessa olevan sisaruksen ei tarvinnut olla alaikäinen enää hakemusta tehtäessä. Siitä päätellen, että Ulkomaalaisvirasto ei ollut lainkaan viitannut 52 §:ään, sillä oli ollut asiasta eri käsitys, eli se oli katsonut, että Suomessa olevan sisaruksen oli oltava alaikäinen vielä hakemuksen tekohetkellä. Hallinto-oikeus ei ensi asteena tutkinut, miten mainittua säännöstä oli muilta osiltaan sovellettava tähän tapaukseen, vaan Ulkomaalaisviraston päätös kumottiin ja asia palautettiin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Ulkomaalaislaki 52 § 4 momentti

KHO:n päätös 27.3.2009 taltionumero 748. Päätöksen lopputulosta ei muuteta