Vankeusrangaistus, Täytäntöönpano, Ulkomaalainen, Perusoikeudet

Taltio:	03/0156/2
Diaarinumero:	06500/02/5900
Antopäivä:	21.3.2003
Luokitus:	1.08.03.03Asialuokitus 1.01.01.06Asialuokitus1.01.01.08.01

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voitiinko Viron kansalaiselle Suomessa tuomittu vankeusrangaistus jättää täytäntöönpantavaksi Virossa.

Oikeusministeriö oli 4.9.2002 päättänyt jättää Viron kansalainen A:lle Suomessa tehdystä rikoksesta tuomitun vankeusrangaistuksen täytäntöönpantavaksi Virossa. A valitti päätöksestä.

Helsingin hovioikeus oli tuominnut A:n törkeästä huumausainerikoksesta 6vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen. A oli aloittanut vankeusrangaistuksen suorittamisen. Ulkomaalaisvirasto oli tekemällään päätöksellä käännyttänyt A:n kotimaahansa Viroon tämän vapauduttua vankilasta. Sekä hovioikeuden tuomio että ulkomaalaisviraston päätös ovat lainvoimaisia. Kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 19 §:n 2 momentissa mainitut muodolliset edellytykset täytäntöönpanon siirtämismenettelyyn ryhtymiseksi ovat olleet olemassa.

Menettelyyn ryhtymisen erityisenä oikeudellisena edellytyksenä on kuitenkin otettava huomioon Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin säännös, jonka mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Lakia kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa koskeneen hallituksen esityksen HE 1/2001 vp mukaan asian harkinnassa tulisi erityisesti ottaa huomioon vankilaolosuhteet täytäntöönpanovaltiossa ja myös se, missä vaiheessa tuomittu täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan todennäköisesti pääsisi ehdonalaiseen vapauteen. Jos ehdonalaiseen vapauteen pääsemisen mahdollisuudet täytäntöönpanovaltiossa olisivat oleellisesti heikommat kuin Suomessa, voisi olla kohtuutonta esittää tuomittua siirrettäväksi. Lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 2/2001 vp) todennut, että lähtökohtana tulee olla, ettei vankeusrangaistus olosuhteiltaan tai kestoltaan poikkea olennaisesti Suomessa suoritettavasta rangaistuksesta, ja että siirtämiseen ei tule ryhtyä myöskään silloin, kun vastaanottavan valtion rangaistusten täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö poikkeaa merkittävästi omasta lainsäädännöstämme esimerkiksi ehdonalaiseen vapauteen päästämisen osalta.

Mikäli A:n vankeusrangaistus jätetään täytäntöönpantavaksi Virossa, hän voisi päästä ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan kärsittyään 6 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistuksestaan kaksi kolmasosaa (2/3). Suomessa ehdonalainen vapaus saattaisi edellä todetun mukaisesti alkaa, kun vankeusrangaistusta on kärsitty puolet (1/2). Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka täytäntöönpanon jättäminen Viroon käytännössä voi pidentää A:n vankeudessaoloajan kestoa olennaisesti, ei se sellaisenaan vielä sisällä Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitettua ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhkaa. Näin ollen ehdonalaiseen vapauteen pääsemistä koskevat Suomen ja Viron erilaiset säännökset, määräykset ja käytännöt eivät ole olleet esteenä siirtämismenettelyyn ryhtymiselle. Myöskään Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 5 artikla ei ole esteenä tähän, kun vankeusrangaistuksen kestoaika pysyy tuomioistuimen määräämän vankeusrangaistuksen puitteissa.

Hallinto-oikeus katsoi, että Viron vankilaolosuhteita ei oikeusministeriön hallinto-oikeudelle toimittamien Viron vankilaolosuhteita koskeneiden selvitysten perusteella voida ainakaan yleisesti pitää sellaisina, että ne itsessään johtaisivat siirtämistilanteessa ihmisarvoa loukkaavan kohtelun uhkaan. A oli valituksessaan todennut, että hän oli Suomessa prosessin aikana kertonut kahden huumeita järjestäneen henkilön nimet ja että häntä sen vuoksi uhkaa Viron vankiloissa epäinhimillinen kohtelu ja kiristys. Nämä A:n uhkakseen Viron vankiloissa toteamat seikat ovat kuitenkin jääneet A:n omissa kirjelmissä ja selvityksissä tarkemmin selvittämättä. Viron vankilaolosuhteita koskevista selvityksistä ilmenee, että henkilöön kohdistuneet väkivaltarikokset vankiloissa ovat jossain määrin lisääntyneet vuonna 2001 edelliseen vuoteen verrattuna eikä turvallisuustilannetta vankiloissa voida pitää kaikilta osin vakiintuneena. Toisaalta ei ole ilmennyt syytä epäillä, etteikö Viron vankilaviranomaisilla olisi keinoja ja pyrkimystä estää vankeihin kohdistuvaa kiristystä ja väkivaltaisuutta. Jonkin asteinen riski vankien turvallisuutta vankiloissa uhkaaville tapahtumille on maasta riippumatta olemassa.

Edellä todetut seikat huomioon ottaen tilannetta Viron vankiloissa ei voida arvioida sellaiseksi, että A:ta Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuin tavoin oikeusministeriön päätöksen johdosta uhkaa ihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Oikeusministeriön päätöksen muuttamiseen ei ollut syytä.

Suomen perustuslaki 9 § 4 mom
Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa 19 § 1 mom ja 2 mom 2 kohta
Tuomittujen siirtämisestä tehdyn yleissopimuksen lisäpöytäkirja (SopS 42/2001) 3 artikla 1 kohta ja 7 artikla
Laki rangaistusten täytäntöönpanosta 2 luku 13 § 1 mom ja 2 mom
Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus 5 artikla
Oikeusministeriön 26.4.1995 antama, vangin päästämistä ehdonalaiseen vapauteen koskeva määräys nro 9/011/95