Autovero, Muuttoauto, Verosyrjintä, ETA-sopimus, Muuttotavaradirektiivi

Taltio:	03/0109/7
Diaarinumero:	04884/99/6510
Antopäivä:	10.2.2003
Luokitus:	2.25.03.01

Tuolloin Norjassa asunut henkilö oli vuonna 1998 ostanut Saksasta käytetyn henkilöauton ja vienyt sen Norjaan. Hän oli käyttänyt autoa Norjassa ja tuonut sen vuonna 1999 muuttotavarana Suomeen. Auton verotus toimitettiin autoverolain 25 a §:ää soveltaen ja autoverosta vähennettiin muuttoautovähennyksenä 80 000 markkaa. Autoveroa jäi suoritettavaksi 126 868 markkaa ja sille kannettiin lisäksi arvonlisäveroa 27 910 markkaa. Verotuspäätöksessä ilmoitettiin autoverolain 27 §:ssä tarkoitetusta luovutusrajoituksesta.

Autoa ei ollut pidettävä toisesta Euroopan yhteisön jäsenvaltiosta Suomeen tuotuna sillä perusteella, että auto oli ennen Norjaan viemistä hankittu Saksasta.

Ns. muuttotavaradirektiivi eli luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa jäsenvaltiosta sovellettavista verovapauksista annettu neuvoston direktiivi (83/183/ETY) ei koske yhteisön ulkopuolelta tapahtuvaa maahantuontia eikä sanottu direktiivi tule sovellettavaksi Norjasta tuotaviin muuttotavaroihin myöskään Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen perusteella. (Kts. KHO:n ennakkoratkaisupyyntö 10.10.2002 T2417 Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle) Vaatimus tämän direktiivin soveltamisesta hylättiin.

Norjasta tuodun käytetyn ajoneuvon autoveroa määritettäessä oli otettava huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan määräykset sekä sanottua artiklaa vastaavan Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan 1 kohdan (josta muutettuna tullut EY 90 artiklan 1kohta) tulkintaa koskevat Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot, muun ohessa tuomiot asioissa C-47/88, C-345/93 ja C-101/00, jotka koskevat toisesta jäsenvaltiosta tuotujen käytettyjen ajoneuvojen verosyrjintää.

Kun autovero lasketaan autoverolain 25 a §:ää soveltaen pidetään lähtökohtana vastaavan tai lähinnä vastaavan ajoneuvon yleistä vähittäismyyntihintaa Suomessa. Tällaiseksi ajoneuvoksi katsotaan verotusajankohtana myynnissä oleva uusi ajoneuvomalli. Viiteajoneuvona ei siten käytetä ajoneuvoa, joka on ominaispiirteiltään mahdollisimman samanlainen kuin maahantuotu ajoneuvo (kts. tuomio asiassa C-101/00, kohdat 74 ja 76). Veron laskutapa saattaa johtaa edellä mainituissa oikeustapauksissa tarkoitettuun syrjivään verotukseen. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen EY 90 artiklan 1 kohtaa vastaavan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 14 artiklan 1 kohdan katsottiin olevan esteenä autoverolain 25 a §:n ja 7 §:n 1 momentin (1160/1998) mukaisen verojärjestelmän soveltamiselle.

Autoverolain 25 §:ssä tarkoitettu vähennys, jonka ehtona on saman lain 27§:ssä tarkoitettu luovutusrajoitus, oli tehtävä lainmukaisesti määritetystä autoverosta. Verotusta toimitettaessa oli varmistettava, ettei autovero ennen 80 000 markan vähennyksen tekemistä muodostu edellä mainituissa sopimusartikloissa tarkoitetulla tavalla syrjiväksi. Myös autoverolle kannettavan, autoverolain 5 §:ssä tarkoitetun veron syrjimättömyys oli varmistettava. Veroja määrättäessä oli otettava huomioon tuomiossa C-101/00 lausutut seikat.

Hallinto-oikeus kumosi autoveropäätöksen ja palautti asian tullipiirille uudelleen käsiteltäväksi.

Autoverolaki 6 §
Autoverolaki 7 §
Autoverolaki 10 §
Autoverolaki 25 §
Autoverolaki 25 a §
Autoverolaki 27 §
Direktiivi 83/183/ETY
ETA-sopimuksen 6 artikla
ETA-sopimiuksen 14 artikla
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asioissa komissio vastaan Tanska, C-47/88, Nunes Tadeu, C-345/93, ja Siilin, C-101/00

KHO:n päätös 16.4.2004 taltionumero 821. Ei muutoksenhakulupaa.