• PDF

Ankkurointivaikutus ja syyttäjän seuraamuskannanotto

Defensor Legis 4/2021 s. 888–899
7.12.2021
Asiantuntija-artikkeli

Rangaistuksen mittaamista koskevassa tuomarin päätöksenteossa yhdistyvät laaja harkintavalta ja toisaalta rangaistuksen suhteellisuutta ja yhtenäistä rangaistuskäytäntöä koskevat vaatimukset. Kysymys on siten haastavasta ja monimutkaisesta päätöksentekotilanteesta, joka on altis ajattelun oikopoluille ja niihin liittyville virhelähteille.

Artikkelissa käsitellään rangaistuksen pituudesta tehtävää ratkaisua oikeuspsykologisesti niin sanotun ankkurointivaikutuksen näkökulmasta. Käytännön soveltamisesimerkkinä perehdytään syyttäjän esittämän seuraamuskannanoton merkitykseen ankkurointivaikutuksen kannalta. Kysymys on siitä, missä määrin seuraamuskannanotto voi ohjata tuomarin seuraamusharkintaa ilman, että tuomari on tästä tietoinen. Tässä yhteydessä artikkelissa käsitellään muun muassa seuraamuskannanoton esittämisen ajankohtaa sekä kannanoton yksityiskohtaisuutta. Lisäksi pohditaan, missä määrin ja millä keinoilla seuraamuskannanottoon liittyvää ankkurointivaikutusta on mahdollista neutraloida oikeudenkäynnin toimijoiden tekemien päätösten kautta.

Ankkurointivaikutusta koskeva tutkimustieto puhuu jossain määrin tarkasti määriteltyjä seuraamuskannanottoja vastaan. Toisaalta rangaistuksen pituuteen väljästikin liittyvä kannanotto voi yhtä lailla toimia seuraamusharkinnan ankkurina. Jos lähdetään siitä, että jonkinlainen rangaistuksen pituuteen liittyvä seuraamuskannanotto on jo seuraamuskeskustelun kannalta yleensä tarpeellinen, ei ankkurointivaikutuksella voitane suoranaisesti puoltaa sen enempää tarkkaa kuin väljääkään kannanottoa. Tuomarin kannalta avainasemassa ankkurointivaikutuksen minimoimiseksi ovat rangaistusta koskevat perustelut

Asiasanat
• Haastehakemus - Oikeuspsykologia - Rikosoikeudellinen seuraamus