Syyttömästi vangittu
- Säädökset > Lainsäädäntö 31.5.1974/422 Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta
- Lakikirjasto > OikeusNiemi-Kiesiläinen, Johanna: Oikeusmurha ruotsalaisittainOikeus 2/2007 s. 202 – 209, Lyhyempi kirjoitus
- Uutiset
18.4.2024 12.21
Hovioikeus: Tutkintavangilla ei ollut oikeutta vahingonkorvaukseen myöskään Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamien velvoitteiden perusteellaHovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko S:llä oikeus saada valtiolta vahingonkorvausta vapaudenrajoituksen aiheuttamasta kärsimyksestä joko syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla tai jollakin muulla perusteella. S:n vaatimuksen mukaan hänen vapauttaan oli rajoitettu, kun hän oli ollut tutkintavankeudelle tyypillisissä monin tavoin rajoitetuissa olosuhteissa 26.7.2017–23.3.2018, vaikka hän olisi voinut olla myös tuon ajan vankeusvankeudessa avolaitoksessa ja siten tutkintavankeutta vapaammissa olosuhteissa, jos syytteen hylkäämisen vuoksi sittemmin aiheettomaksi osoittautunutta tutkintavankeutta ei olisi määrätty. (Vailla lainvoimaa 18.4.2024) - Uutiset
27.3.2024 15.25
Hovioikeus: Käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä kannetta valtion korvausvastuusta syyttömästi vangitulle ennenaikaisenaOikeuskäytännössä korvausvaatimuksen peruste eli korvausvelvollisuus on ollut vahvistettavissa, vaikka korvauksen määrä ei ole ollut vielä selvä. Vapaudenmenetykseen liittyvän rikosasian lopputulos voi kuitenkin vaikuttaa vapaudenmenetyksestä mahdollisesti maksettavan korvauksen määrään. Tämän vuoksi käräjäoikeuden ei olisi tullut hylätä V:n kannetta ennenaikaisena vaan sen on tullut harkita myös asian lepäämään jättämistä. Päätöksestä ei ilmene, että tällaista harkintaa olisi tehty. Kun mainittu rikosasia oli edelleen vireillä käräjäoikeudessa, asia oli oikeusastejärjestyksen periaatteen mukaisesti palautettava käräjäoikeuteen lepäämään jättämistä koskevan harkinnan tekemiseksi. (Vailla lainvoimaa 27.3.2024) - Uutiset
11.3.2024 12.19
Hovioikeus valtion korvausvastuusta: 300 euroa päivältä oli riittävä korvaus aiheettoman vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestäHovioikeus katsoi, että tässä tapauksessa kärsimystä arvioitaessa ja siten korvauksen määrässä oli riittävästi otettu huomioon tuomiossa mainitut korvauksen määrää korottavat seikat. Asiassa ei ilmennyt, että S:lle maksettu korvaus olisi vallitsevan oikeuskäytännön vastainen tai muutoinkaan liian alhainen, eikä näin ollen aihetta käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ollut. (Vailla lainvoimaa 11.3.2024) - Uutiset
8.6.2023 14.09
Hovioikeus: Aiheettomasta yhdyskuntapalvelusta maksettava kärsimyskorvausAsiassa oli riidatonta, että korkeimman oikeuden purettua B:n tuomion salakuljetusta koskevan syytekohdan osalta ja alennettua sen seurauksena B:lle tuomittua yhteistä rangaistusta, B oli tullut suorittaneeksi 60 tuntia liikaa yhdyskuntapalvelua. Asiassa oli hovioikeudessa kysymys ensisijaisesti sen arvioinnista, oliko B:llä oikeus saada vahingonkorvausta aiheettomasti suoritetusta yhdyskuntapalvelusta aiheutuneesta kärsimyksestä syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista maksettavasta korvauksesta annetun lain tai vahingonkorvauslain nojalla taikka jollakin muulla oikeudellisella perusteella. Edelleen, jos B:llä katsottiin olevan oikeus kärsimyskorvaukseen, asiassa oli kysymys korvauksen määrästä. Lisäksi asiassa oli B:n vastavalituksen perusteella kysymys siitä, oliko B:llä oikeus korvaukseen oikeudenkäynnin viivästymisestä.
Hovioikeus katsoi, että aiheettomasta vapauden rajoittamisesta oli aiheutunut B:lle sellaista kärsimystä, josta hänellä oli ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 5 kohdan nojalla oikeus saada korvaus. Käräjäoikeuden määräämää korvausta alennettiin kuitenkin puoleen. (Vailla lainvoimaa 8.6.2023) - Uutiset
31.3.2023 14.29
Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoi ettei vangilla ollut oikeutta syyttömästi vangitun korvaukseenHovioikeus katsoi tuomiossa mainituin perustein, että vankilan johtajan ei näytetty virheellä tai laiminlyönnillä aiheuttaneen valittajalle korvattavaa vahinkoa. Näyttämättä myös jäi, että valittajan vapautta olisi rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu. Hovioikeus katsoi, että perusteita tuomita vahingonkorvausta vahingonkorvauslain nojalla ei ollut. Valittaja ei näyttänyt, että hänen vapautensa olisi vankilanjohtajan päätöksen johdosta riistetty lainvastaisesti ja että hän olisi julkisen vallan vastuulla olevan virheen tai laiminlyönnin perusteella menettänyt vapautensa tavalla, jota voidaan pitää perus- ja ihmisoikeutena suojatun henkilökohtaisen vapauden loukkauksena. (Vailla lainvoimaa 31.3.2023) - Uutiset
24.1.2023 9.27
KKO: Syyttömästi vangitun korvausA:n varaama matka Espanjaan oli peruuntunut A:n ollessa syyttömästi vangittuna, ja hänelle lentolipun hankkimisesta ja auton vuokraamisesta aiheutuneet kustannukset olivat käyneet hyödyttömiksi. A oli vapauduttuaan hankkinut uuden lentolipun ja vuokra-auton.
Korkein oikeus katsoi, että valtio ei ollut syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla vastuussa näiden A:lle aiheutuneiden kustannusten korvaamisesta. - Uutiset
20.12.2021 11.30
Hovioikeus: Peruuntuneen ulkomaanmatkan tilalle hankitut ulkomaanmatkasta aiheutuneet matkakulut eivät olleet vapaudenmenetyksestä aiheutuneita kulujaValittajalla ei siten ollut syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n perusteella oikeutta korvaukseen nyt kysymyksessä olevasta vahingosta. (KKO:2023:4: Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu) - Uutiset
27.4.2021 9.38
KKO: Hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa ennakkoratkaisuperusteella syyttömästi vangitun korvausta koskevassa asiassaA:n varaama matka Espanjaan alaikäisiä lapsiaan tapaamaan peruuntui A:n ollessa syyttömästi vangittuna. A vaati korvausta vapaudenmenetyksen vuoksi käyttämättä jääneistä lentolipuista ja autonvuokrasta aiheutuneista kuluista syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla. A oli vapauduttuaan joutunut hankkimaan uudet lentoliput ja vuokra-auton. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen sillä perusteella, ettei käyttämättä jääneen matkan menettäminen ollut sellainen kulu, joka tulisi mainitun lain nojalla korvattavaksi. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.
Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää A:lle jatkokäsittelylupa ennakkoratkaisuperusteella. - Uutiset
1.9.2020 11.00
Hovioikeus arvioi syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavia korvauksia toisin kuin käräjäoikeusValtiokonttori oli syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain nojalla korvannut A:lle 273 vuorokauden vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä 210 euroa vuorokaudelta eli yhteensä 57.330 euroa. KO oli A:n kanteen johdosta korottanut kokonaiskorvauksen 81.600 euroksi eli 298,90 euroksi päivältä. Valtio oli vaatinut, että korvaus alennetaan sen jo A:lle maksamaan määrään. HO muutti KO:n tuomiota. Kanne kohdissa 1, 5, 7 ja 8 hylättiin. Suomen valtio vapautettiin velvollisuudesta suorittaa A:lle korvausta kärsimyksestä, puhelinkuluista, matkakuluista, asiamieskuluista ja asianosais- sekä oikeudenkäyntikuluista. Kohdassa 3 Suomen valtion korvausvelvollisuus alennettiin 3.000 euroksi KO:n tuomitsemine korkoineen. (Vailla lainvoimaa 1.9.2020) - Uutiset
20.2.2020 16.00
345 päivää syyttömästi vangitulle korvaukseksi kärsimyksestä 300 euroa päivältäHO ei myöntänyt korvausten korottamista vaatineelle valittajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020) - Uutiset
9.1.2019 9.11
Hovioikeus jätti tutkimatta tuomarin esteellisyydestä tehdyn väitteen - käräjäoikeuden vangitsemispäätöstä ei pidetty virheellisenäAsiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, oliko KO:n vangitsemispäätös ollut siten virheellinen, että se olisi perustanut valittajalle oikeuden saada korvausta väitetyistä vahingoista. Valittaja ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että esteellisyysväitteestä luopuminen ei olisi ollut häntä sitova. Sen vuoksi HO jätti valituksessa tehdyn esteellisyysväitteen tutkimatta. Pääasian osalta HO hyväksyi KO:n tuomion perustelut ja lopputuloksen. KO:n tuomiota ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 9.1.2019) - Uutiset
6.6.2018 11.18
Hovioikeus: Kun henkilöä pidetään vangittuna ilman laillisia edellytyksiä yli viiden kuukauden ajan, kysymys on vakavasta, keskeistä perusoikeutta loukkaavasta asiasta ja virheestä julkisen vallan käytössäHovioikeus totesi, että kun henkilöä pidetään vangittuna ilman laillisia edellytyksiä yli viiden kuukauden ajan, kysymys on vakavasta, keskeistä perusoikeutta loukkaavasta asiasta ja virheestä julkisen vallan käytössä. On mahdollista, että ilman puheena olevaa, poikkeuksellista vapaudenmenetystäkin A:lle tuomittu vankeusrangaistus olisi määrätty ehdolliseksi. Koko vapaudenmenetysajan vähentäminen ehdollisesta vankeusrangaistuksesta ei riittänyt hyvittämään A:n kärsimää vapaudenmenetystä. Olosuhteet eivät olleet sellaiset, että korvauksen maksamista vapaudenmenetysajasta ei olisi pidettävä kohtuullisena. Korvauksen määrästä hovioikeudessa ei ollut riitaa. (Vailla lainvoimaa 6.6.2018) - Uutiset
1.3.2018 10.00
Hovioikeuden tuomio Kotkan satamassa pysäytetyn laivan miehistön oikeudesta korvaukseen perusteettomasta vapauden menetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä ja julkisuuden vaikutuksesta kärsimyskorvaukseenValittajat olivat olleet kiinniotettuina 21.12.2011 kello 18.15 alkaen 22.12.2011 kello 17.15 saakka, jolloin heidät oli määrätty matkustuskieltoon. Matkustuskiellon mukaan he eivät saaneet poistua Kotkan Mussalon satamassa olleesta aluksesta. Matkustuskielto oli kumottu 5.1.2012 kello 14.03. Valtiokonttorin päätöksen mukaan korvausta oli kiinnioloajalta myönnetty 115 euroa ja matkustuskieltoajalta 40 euroa vuorokautta kohti. HO totesi, että valittajien matkustuskieltoon oli asiassa ilmenevin tavoin liittynyt poikkeuksellista julkisuutta, joka oli vaikuttanut heille matkustuskiellon aiheuttamaa kärsimystä lisäävästi. Kärsimystä ja sen määrää arvioitaessa oli otettava kuitenkin huomioon, että uutisoinnissa ei ollut mainittu heitä kumpaakaan nimeltä eikä otettu kantaa yksityiskohtaisemmin heidän toimintaansa uutisoinnin keskittyessä aluksen rahtiin. Kärsimyksestä yleensä, aiheettomasta vapaudenmenetyksestä sekä erityisesti matkustuskiellosta aiheutuneesta kärsimyksestä tuomittavien korvausten yleiseen tasoon nähden HO katsoi, ettei perustetta valtiokonttorin määräämän korvauksen korottamiselle ollut. (Vailla lainvoimaa 1.3.2018) - Uutiset
25.10.2017 9.46
KKO: Syyttömästi neljä vuorokautta pidätettynä ja 57 vuorokautta vangittuna olleelle 24.400 euron korvausA oli ollut pidätettynä neljän vuorokauden ajan ja myöhemmin suorittanut hänelle tuomittua vankeusrangaistusta 57 vuorokauden ajan. Syyte oli sittemmin hylätty. Hovioikeus velvoitti valtion maksamaan A:lle korvausta vapaudenmenetysten aiheuttamasta kärsimyksestä yhteensä 24.400 euroa. Korvauksen määrää harkitessaan hovioikeus otti huomioon muun muassa vapaudenmenetyksen saaman poikkeuksellisen julkisuuden. Tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoi, ettei hovioikeuden tuomitsemaa korvausta ollut aihetta korottaa. - Uutiset
24.8.2017 9.26
Hovioikeuden ratkaisu valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta ja käräjätuomarin esteellisyydestäAsiassa oli pääasian osalta kysymys siitä, oliko valittajan pidättämiselle ollut lailliset edellytykset ennen tämän vangitsemista 24.5.2010. Asiassa oli kysymys myös valittajalle kärsimyksestä tuomittavan korvauksen määrästä, vapaudenmenetysajalta korvattavan ansionmenetyksen suuruudesta ja siitä, tulisiko ansionmenetyksestä suorittaa korvausta myös vapaudenmenetyksen jälkeiseltä ajalta valittajan yritystoiminnalle aiheutuneen haitan johdosta sekä siitä, oliko valittajalla oikeus saada korvausta matkakuluista. Lisäksi asiassa oli kysymys siitä, oliko perusteita määrätä valittajalle syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain tai toissijaisesti vahingonkorvauslain nojalla korvausta liiketoimintakiellon aiheuttamasta kärsimyksestä ja ansionmenetyksestä. Vielä asiassa oli kysymys oikeudenkäyntikuluista. Esteellisyysväite ja siihen perustuva vaatimus KO:n tuomion kumoamisesta ja asian palauttamisesta KO:een ratkaistavaksi hylättiin. (Vailla lainvoimaa 24.8.2017) - Uutiset
18.8.2017 14.00
Lausuntotiivistelmä syyttömyysolettamadirektiivin kansallisesta täytäntöönpanostaSelvä enemmistö lausunnonantajista katsoi, että direktiivi ei edellytä muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Muutamat lausunnonantajat esittivät harkittavaksi joidenkin yksittäisten lainkohtien muutostarvetta. Yksi lausunnonantaja katsoi direktiivin perusteella olevan syytä useisiin lainsäädäntömuutoksiin rikosprosessia koskevassa lainsäädännössä. - Uutiset
30.12.2016 16.00
Hovioikeuskaan ei hyväksynyt vaatimusta valtion velvoittamisesta korvaamaan perusteeton vapauden menetys luovuttamispyyntöasiassaValittaja A:n mukaan hän oli ollut syyttömästi säilöön otettuna 18.2.-6.9.2013, koska oikeusministeriö oli 24.10.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt pyynnön A:n luovuttamisesta Venäjälle. Hovioikeus totesi muun muassa, että rikoksentekijän luovuttamisessa luovuttamispyyntöön suostumistaan harkitsevan valtion tehtävänä ei ole tutkia itse aineellista kysymystä eli arvioida näyttöä tai ottaa kantaa siihen onko asianomainen henkilö syyllistynyt pyynnön perusteena olevaan rikokseen. Oikeusministeriön 24.10.2013 antamassa päätöksessä olla luovuttamatta A:ta Venäjälle ei siten otettu kantaa siihen, oliko A syyllistynyt asiassa rikokseen, vaan kysymys oli ainoastaan luovuttamista koskevien edellytysten tutkimisesta. Päätöksestä ilmenee, että luovuttamiselle ei ollut edellytyksiä enää sen jälkeen kun A oli 20.9.2013 allekirjoittanut suostumuksensa Venäjän duuman päätöksen mukaiseen armahdukseen. Hänet oli kuitenkin jo tätä ennen Vantaan käräjäoikeuden päätöksellä määrätty vapautettavaksi 6.9.2013. Venäjän federaation turvallisuuspalveluhallinto oli antanut asiaa koskevan armahduspäätöksensä vasta 13.12.2013. A ei siten ollut vapautensa menettäneenä sinä aikana kun hänet on armahdettu. A:lla ei ollut oikeutta syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetussa laissa tarkoitettuun korvaukseen. (Vailla lainvoimaa 30.12.2016) - Uutiset
27.12.2016 13.00
Oikeusasiamies esittää hyvitystä lainvastaisesta vangitsemisestaOikeusasiamiehen käsityksen mukaan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oli tapahtunut selvä oikeudenloukkaus. Viranomaistoiminta ei täyttänyt perusoikeutena turvatun oikeusturvan ja henkilökohtaisen vapauden loukkaamattomuuden vaatimuksia. Perusoikeusloukkaukset pitää ensisijaisesti estää. Jos se ei onnistu, ne pitää oikaista tai korjata. Ellei tämäkään ole mahdollista, loukkaus tule hyvittää. Tässä tapauksessa loukkausta ei voi enää oikaista tai korjata. A:n puolison B:n vapaudenmenetys 25.3.–6.4.2016 tullaan lukemaan hänen hyväkseen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanossa. Se ei kuitenkaan hyvitä jo toteutuneesta lainvastaisesta vangitsemisesta aiheutunutta kärsimystä.